NBU 2021
Tulokset
Linkki tuloksiin Tulokset
Medianäkyvyys
Valokuvia (vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin)
ultrajuoksu.fi
Lassi Heinilän raportti
Juoksijoiden esittely 2021
Tänäkin vuonna juoksutarinat ilahduttavat meitä kuvia kera. Tervetuloa tutustumaan vuoden 2021 osallistujalistaan sekä tarinoihin. Lisäämme tarinoita sitä mukaan, kun saamme osallistujilta.#1 Niklas Sohlberg
Terve! Olen Mikko,
34-vuotias hölkkäilyä harrastava perheenisä Tampereelta. Kokemusta juoksusta on
noin kolme vuotta ja ensimmäisen ultran (KK 83 km) juoksin keväällä 2019. Sen jälkeen ultramatkoja on kertynyt muutama.
Viime vuoden NBU:lla sorruin muutamaan virheeseen, jotka kisan luonteeseen ominaisella tavalla kasautuivat kierros kierrokselta ja matka keskeytyi 17 kierroksen jälkeen. Näistä virheistä aion ottaa opikseni tällä kerralla.
Ainoa tavoitteeni tälle kesälle on pyrkiä tietoisesti välttämään asettamasta itselleni mitään kierrostavoitteita ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, juoksemaan kierroksen kerrallaan. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Innolla odotan jo kesää!
Haluan jo etukäteen kiittää Saria ja Mikaelia sekä upeita talkoolaisia tämän tapahtuman järjestämisestä. Viime vuonna oli aivan mahtava henki ja uskon, että sama toistuu tänäkin vuonna!
Lähtökohdat toiseen NBU:hun vaikuttavat hyvän kilpailukauden ja ehjän talven jälkeen stabiileilta etten sanoisi ihan hyviltä. Viime vuonna olin NBU:lla oppireissulla, ja sainkin olla professorin opetuslapsena kierroksen jos toisenkin. Joviaali kaveri kerta kaikkiaan, mutta herran julkisten Polkuporina-esiintymisten jälkeen pitänee olla varuillaan. Matka päättyi viime kesänä, kun hiki helteessä loppui. Siinä kohdassa terve mieli terveessä kehossa oli tärkein, sillä olihan mielessäni revanssi Nuuksion klassikolla.
Todettakoon, että tänäkin vuonna olen oppireissulla. Ultrajuoksun hienous piilee matkassa. Matkassa oman pään sisään, josta oppii paljon. Tosin ajoittain mietin onko se vain hyvä asia? Toisaalta tässä kilpailussa oppii myös juoksijakavereista, sen avoimesti myönnän olevan aina hyvä asia.
Tänä vuonna tulen viivalle kokeneempana ja rauhallisempana. Harjoitteluun olen uutena tuonut myös henkisen puolen entistä systemaattisemmin, jottei oma olemus pääse kummittelemaan kypärän sisällä saati sitten professori.
Käytännön valmistelut ovat myös vauhdissa. Olen ostanut kengät (nyt niitä on melkein joka rundille omat), ekat colat alkavat olla hapottomia ja evässtrategian runko suunniteltu. Stratefgian päätinkin jo viime vuonna; matkaan ladataan pottumuusia, irtokarkkia ja jokunen kisapäivän jännityksessä tehty heräteostos.
Mikael, Sari, kanssajuoksijat, huoltojoukot ja talkooväki - kiitos jo etukäteen! On kunnia olla mukana ja toivottavasti pitkään.
Osallistuin Backyard -Ultra juoksuun ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran kesän 2020 NBU:lla. Vuoden 2020 kisalle antoi oman värinsä hurja helle, joka lauantaina nousi tukalan kuumaksi. Helteestä huolimatta päällimmäisenä jäi mieleen todella positiivinen fiilis; kisakonseptista, kanssajuoksijoista, huikeista järjestelyistä ja järjestäjistä. Olin myös suoritukseeni tyytyväinen – todella kovassa seurassa tipuin vaiheessa, jossa kisaa jatkoi n.10 juoksijaa ja samalla rikoin edellisen matkaennätykseni yli 50 kilometrillä. Kun vuoden 2021 ilmoittautuminen aukesi, en epäröinyt hetkeäkään vaan laitoin lapun sisään ensimmäisten joukossa.
Tasolla, jolla minä juoksen, on kilpailu todella kovaa ja armotonta (itseä ja omia entisiä rajoja vastaan). Tältä pohjalta tavoite myös vuoden 2021 kisaan oli selvä alusta saakka. Valitettavasti asiat eivät aina etene suunnitellusti ja käytännössä koko edellinen talvi oli juoksusta taukoa erinäisten jalkamurheiden vuoksi. Olen arponut kisaan lähtöä ihan viimepäiviin saakka, mutta toukokuun lopun Karhunkierroksen 83 kilometrin onnistunut (ei toki ongelmaton) läpäisy n. 6 viikon juoksutreenillä loi uskoa, että NBU:lle lähteminen ei ole täysin idioottimainen siirto. Ensisijainen tavoite oli tavoitella parasarjan kärkisijoja, mutta juoksijagallerian tarinoiden perusteella on taso myös tässä sarjassa jäätävän kova.
Heinäkuun alussa nähdään ja nautitaan yhdestä Suomen hienoimmista kisoista!
tunnollinen, kurinalainen, periksiantamaton, sitkeä ja sisukas taistelija. Toivon mukaan olen myös tässäkin kisassa kiitollinen huollettava.
Mukaan possujunaan hyppää Antti, nelikymppinen elämäntapaliikkuja. Kestävyyspainotteisena ja kaikkiruokaisena ollaan menty nyt reilu 10 vuotta ja jokunen numerolappureissukin on tullut koitettua, pääosin leuka rintaan lopulta painuneena rakkoja kiroten. Olin tutustumassa backyardin formaattiin pari vuotta sitten neitsytkisassa ja olihan se hienoa. Silloin en tosin osannut valmistautua ollenkaan eikä pää kestänyt malttaa vauhdin kanssa. Nyt aion ottaa erilaisen taktiikan, jota en tietenkään aio paljastaa, koska haluan voittaa kisan. Haluaisin tosin voittaa kaikki kisat. Ainakin itseäni vastaan kisaillessa, niin kuin nytkin. Aion keskittyä syömiseen ja meditointiin sekä kisan hitaimpaan kierrokseen, en nopeimpaan. Viihdyn myös luonnossa, nyt toivoisin viihtyväni keskimääräistä pidempään.
Ilokseni olen havainnut, että tapahtuma on kehittynyt ja saanut näkyvyyttä. Iloista on myös läpi paistava positiivinen henki, joka ei ole pelkästään suoritus- ja tuloskeskeistä. Lisäksi on upeaa, että osallistujakaartissa on ollut paljon uusia nimiä, jotka ovat näyttäneet esimerkkiä sitkeydestä ja tahdonvoimasta. Vauhti ja juoksukunto kun eivät dominoi, vaan monenlaiset muut elementit ja ominaisuudet. Arvostan edelleen kaikkia perinteisiä juoksumatkoja, mutta onhan se hienoa kun skene kehittyy ja kannustaa ihmisiä koittamaan rajojaan turvallisessa ympäristössä.
Onpa hienoa olla taas mukana terveellisissä ja kaikki käypähoitosuositukset täyttävissä harrasteissa kokemassa urheilujuhlan tuntua ja nauttimassa paikalle tulevien seurasta. Kuulin huhua, että jotkut ovat menossa Lappiin juoksemaan 200 mailia. Varmasti hienoa sielläkin, mutta samanhan voisi tehdä vaikka NBU:ssa. Hieman helpommalla tosin. Vai onko se sittenkään niin helppoa? Nähdään Solvallassa!
Luokka: 5VPT (viittä-vaille-pyörätuoli)
Viime vuodet ovat menneet penkin alle erilaisten vammojen vuoksi. Muutaman vuoden olen tapellut mm. pohjeongelmia, toisin sanoen revähdyksiä ja repeämiä vastaan. Pohkeisiin on mitä luultavimmin mm. muodostunut arpikudosta ja harmillinen tosiasia on se että ne eivät kestä kunnollista juoksua edelleenkään. Viime vuoden NBU meni juuri näistä syistä vasta opetellessa paraurheilun saloihin.
Lähtökohta tällekään vuodelle ei ole kovin mairitteleva.
1. En pysty juoksemaan vaikkapa kovia tonneja. Ei ole mitään asiaa vetotreeneihin.
2. En ole pystynyt juoksemaan varmaan pariin vuoteen kestävyysjuoksijan olennaisinta treeniä, pitkistä.
3. Myös mm. reippaat ja kovat tasavauhtiset lenkit ovat pannassa. Mäkitreenit: Pannassa. jne.
Kaikki treenit on pitäny tehdä kävely-juoksu -yhdistelmänä. Osa näistäkin treeneistä on pitäny jättää kesken pohkeiden alkaessa leikata kiinni. Kevään ja alkukesän harjoitusohjelmani onkin harvinaisen yksinkertainen; n. 100 x n. 10km juoksu-kävely. Joskos tänä vuonna vain välttäisin viimeisen kahden viikon totaalisen juoksutauon juuri kilpailun alla niin se olisi yksi iso askel parempaan tulokseen.
Edellä mainituista syistä potentiaalinen vitutus on aivan valtava. Parhaimmat tulokset syntyvät aina sopivassa vitutuksessa ja se on hyvin positiivinen asia. Tarkoitus onkin nyt vain vitutuksen maksimointi sekä fyysisen kunnon kehittäminen ihan paskalta tasolta tasolle huono.
Niin merkillistä kuin se onkin, NBU on ainoa juoksukisa johon voin kuvitella osallistuvani. Ja voin jopa kuvitella taistelevani siinä ihan voitosta. Jos selviän ensimmäiseltä kierrokselta maaliin, viimeksi se oli kaikista pahin rasti.
Kun kisa on tod. näk. vuoden ainoa kisani niin odotan kyllä hirmuisesti näkeväni monia iloisia ultraheeboja paikalla!
kivaa.
En ole juoksijana nopein enkä kestävin, joten ajattelin että tällainen 7 km matka jossa aikaa ei mitata voisi sopia :D
Toivon, että juoksutulokset parantuvat samassa suhteessa, kun esittelytekstien kirjoittaminen vaikeutuu ja niiden pituus tipahtaa. Kisaa odotan innolla. Tykkään siitä, kun saa lyllertää rauhassa. Vuoden aikana on kerinnyt tutustua liutaan uusia ihmisiä, ja on kiva nähdä paljon tuttuja kasvoja viivalla.
I am Szilard from Hungary.
This is my first Backyard Ultra.
I aim to run injury free all the time if such thing even possible. :)
If it hurts, I try to fix it and go on. :)
Minä olen Szilard Unkarista.
Tämä kilpailu on minun ensimmäinen Backyard Ultra.
Pyrin juoksemaan loukkaantumatta koko ajan, jos sellainen on edes mahdollista. :)
Jos sattuu, yritän korjata sen ja jatkaa. :)
mukana backyard ultrassa.
Tulevaa kisaa varten olen harjoitellut enemmän ja kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki tekeminen on jaksotettu tunnin sykleihin ja kellon soitto käynnistää aina uuden askareen (etätyön, ruokailun, kaupassakäynnin, nukkumisen…). Myös juoksua on mahtunut mukaan tähän uuteen elämäntapaan. Viime vuoden dataa on analysoitu excelissä ja täydellistä kisataktiikkaa kierrosaikoineen simuloitu. Kaikki on enää itse toteuttamista vaille valmista.
Itse kilpailulta odotan jälleen kerran unohtumatonta seikkailua suomalaiseen luontoon, kulinaarisia nautintoja, kierrosten välisiä lepohetkiä, sekä keskusteluja muiden kilpailijoiden kanssa reitin varrella.
Tsemppiä kaikille kisaan!
Nachdem ich vor 25 Jahren am Helsinki-Marathon teilnehmen durfte freue ich mich sehr, mit dem NBU2021 wieder an einem Event in Finnland dabei zu sein.
Habe in den letzten Jahrzehnten hauptsächlich an Bergläufen in der Schweiz sowie an Triathlonveranstaltungen teilgenommen. Letztes Jahr durfte ich am 1. Backyard Ultra Switzerland in Zürich starten und die Art des Anlasses, das gemeinsame Erlebnis mit persönlichem Supporter hat mich überzeugt. Bin gespannt auf den NBU2021 und werde versuchen, meine Leistung in Zürich von 9h im Verlaufe der Nacht zu verbessern.
(Picture: from the last Eigerultratrail (just E51 J) with the Eigernordwand)
Viitisen vuotta sitten siirryin triathlonin harrastamisen lisäksi yhä enemmän juoksemaan poluille, ja se veikin aika pian mukanaan. Aluksi rogaining-kisoissa ystävän houkuttelemana ja sitten huomasin matkojen pidentyvän ultraamisen puolelle.
Polkujen lisäksi triathlonista tuttu avovesiuinti on lähellä sydäntä, joten swimrun-kisat ovat osa omaa kisakalenteria. Siinä pääsee nauttimaan molemmista lajeista täysillä, eikä koskaan tarvitse juosta kuivin sukin ;).
Muutaman viime vuoden tavoitteena on ollut oman juoksuvauhdin ja juoksun taloudellisuuden kehittäminen. Tämä tavoite tuli saavutettua nyt vihdoin ja viimein, kun ajat hiukan parantuivat syksyn Vaarojen maratonilla 65km matkalla sekä toukokuun Karhunkierroksella 83km matkalla. Seuraava etappi olisi juosta 100km:n raja rikki. Nöyrin mielin lähden kokeilemaan, montako kierrosta sitä matkassa pysyy. Tosin siitähän tämä on kiva kisa, että mikäli juoksu maistuu, saa juosta enemmänkin.
Olimme ystäväni kanssa syksyn Nuuksion Pikkujoulu-ultrassa ja siitä jäi niin hyvä maku kaikin puolin, että innolla odotan varsinaista kisatapahtumaa. Iso kiitos jo etkäteen Sari ja Mikael Heerman, sekä koko järjestäjäporukka!
osallistua joka viikko ainakin yhteen juoksukisaan per viikko niin monta viikkoa putkeen kun pysyy terveenä ja kisoja riittää.
Nyt tänä keväänä on tullut hyvä putki keskimäärin aika pitkiä kisoja. Kisakilometrejä on kertynyt noin 216. Olen juoksukisojen suhteen minimoniottelija: kaikki kelpaa 800 m ratakisasta 84,5 km Karhunkierrokseen.
Nuuksio Backyard Ultrassa ideana on tulla kokeilemaan kisaformaattia ja fiilistelemään tunnelmaa. Jos vaikka 10 kierrosta kiertäisi, ja sitten sen jälkeen lisää jos jostain syystä vielä maistuu.
Pohjoiskarjalaista makua kisaan tuopi tullessaan Tomi 35v. Jalkapalloa pelasin parisenkymmentä vuotta ennen kuin lenkkipolut sitten veivät mennessään.
(Kuva: Sami Vaskola )
Juoksutaustaa on kymmenkunta vuotta välillä aktiivisemmin ja välillä passiivisemmin. Polkukisoja olen kierrellyt puolenkymmentä vuotta. Ensimmäinen satamailiseni jäi juuri suorittamatta kun luonto puuttui peliin ja sairastuin pari päivää ennen tämän kevään Karhunkierrosta. 100 kilometrin kilometripylvään olen kuitenkin saanut ohitettua kertaalleen 24h rogassa, mutta tuota lähdetään NBU:lle siirtämään eteenpäin, eli tavoite on selkeä.
Vahvuuteni kisoissa on kyllä silti ehdottomasti ilmoittautuminen, nörttitaustani on tässä ehkä vahvuus eli hiiren käyttö tulee niin selkäytimestä etten ilmoittautumistilanteessa menetä yhtään ylimääräistä sekuntia. Tämä ei yleensä auta kisatilanteessa pätkän vertaa, enkä lähde siihen nojaamaan NBU:llakaan.
Olen kyllä suurella mielenkiinnolla tulossa kisaamaan, parhaani teen ja eihän se riitä minnekään, silti uskon että on upea kokemus varmasti edessä.
osallistumaan, esimerkiksi 48-tunnin ultrajuoksu (295,567 km), 166 kilometrin
polkujuoksu ja 24-tunnin rogaining. Asfalttimaratoneja on kertynyt hieman yli sata kappaletta ja suunnistuskisoja aikanaan kunnioitettava määrä.
Viime vuosina olen ollut vähän sellainen elämyslenkkeilijä. Muutamia näistä hupailuista mainitakseni: etappijuoksu Nuorgamista-Helsinkiin (1390 km), non-stop juoksu ilman huoltoa Venäjän rajalta Raatteen kylästä Pohjanlahden rannalle Ouluun (234 km), asfalttijuoksu Helsingistä Turkuun (165 km), sekä maraton ilman rihmankiertämää aikaan 4:09:59.
Tähän elämysluetteloon Nuuksio Backyard Ultra sopii vallan mainiosti.
Valttikorttini tähän tapahtumaan on se, että ylikunto tuskin suuremmin vaivaa. Akilleen
kantapäänä on toisinaan kipeentyvä akilleen kantapää.
NBU: sta kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä. Päätin heti, että tuolla olen minäkin ensi kesänä. Ja sitä kohti mennään edelleen. Kierros kerrallaan ja matkanteosta nauttien, nähdään heinäkuussa!
T. Tanja
seikkailu-urheilu & Rogaining kisoja ja muutama ultrajuoksu kuten Vaarojen 130km tai Lost in Kainuu 32h seikkailu.
Ensin ajattelin, että annan tossujen puhua puolestani, mutta ehkä kuitenkin muutama sananen jo ennakkoon. Starttaan Nuuksiossa ensimmäiselle backyard ultralleni, mutta konsepti on kiehtonut siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran jokunen vuosi sitten kuulin. Muutenkin ultrajuoksukokemus on ohuehko. Pohjalla muutama polku-ultra, joista pisimpänä Vaarojen 130km. Nuuksiossa on toki tarkoitus tehdä taivalta selvästi aiempia ultria pidempään.
Juoksun ohella tykkään kovasti hiihtää. Ehdoton suosikkitreeni on pitkä hiihto kevättalven kantohangilla järviä ja luonnontilaisia soita kierrellen. Sulan maan aikaan juoksulenkki jollain itäisen Kainuun lukuisista retkeilyreiteistä ajaa kutakuinkin saman asian. Kuntoilun ohella vapaa-aika kuluu pitkälti rekikoiralauman kanssa touhutessa ja puutarhatöissä.
Arjessa juoksuharrastus ei näyttäydy itselleni järin yhteisöllisenä, vaan juoksen lenkkini lähes aina yksin. Sosiaalisena erakkona juoksutapahtumat ovatkin maltillisesti annosteltuna mukava keino päästä ihmisten ilmoille vaihtamaan ajatuksia muiden juoksijoiden kanssa. NBU:lla ehtii uskoakseni nauttia tuosta juoksuharrastuksen sosiaalisemmasta puolesta.
Olen Maria 39-vuotias ultrajuoksija Kirkkonummelta. Juoksua olen harrastanut 8 vuotta ja ultramatkoja 6 vuotta. Suurin saavutukseni ultramatkoilla on Masokistin Unelman Fakiiri titteli josta olen erittäin ylpeä.
Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme tytärtä ja 2 koiraa. Juoksua aloin harrastamaan kun nuorin tyttöni oli vuoden ikäinen. 3 lasta 4 vuoden sisällä niin kaipasin sitä omaa aikaa ja siitä keksin harrastaa juoksemista. Pikkuhiljaa huomasin että viihdyin aina vain kauemmin lenkeillä.
Juoksu antaa minulle energiaa, voimaa ja rakastan haastaa itseäni. Olen luonteeltani päättäväinen, energinen ja positiivinen ja luulen että NBU kisa sopii minulle hyvin.
Tulevaisuuden haaveet on juosta Spartathlon. Nähdään kesällä
-Kirkkonummen juoksukaheli
säällä. Saas nähdä miten juoksu onnistuu ilman hihnaa.
Olin viime vuonna mukana ja leikkini loppui ikävästi mahdottomiin jalkakipuihin. Kotona en meinannut saada kenkiä jalasta, kun olivat turvonneet ilmapalloiksi. Kun vein jalkani lääkärille näytettäväksi, sain vihdoinkin monen vuoden jälkeen diagnoosin. Että jotakin hyvää siinäkin.
t: Karita
slow down this year depending on the entertainment =)
Expecting a great day or maybe even two if I am lucky. Beating last year’s 20 loops should be possible though.
Racing has been limited and with no real long runs I am expecting it to be tiring, painful and at times just horrendous, but I would not have it any other way…
Pain only hurts
2020 seurailin NBU:ta mielenkiinnolla ja pohdin osallistumisesta tälle vuodelle. Lähtemistä kyllä epäröin mutta nyt on nimi listassa. Tavoitteena olisi juosta niin kauan kun jalat kantaa ja aika mahdollistaa.
avioparina.
Aikataulujen vuosi….2020 ja 2021 ohjelma päällekkäin sekä kisakalenterissa että perhe-elämässä. Paluu
taas Nuuksio Backyard Ultralle, vaikka juuri niiden aikataulujen takia kisa jää tänä vuonna lyhyeksi, mutta se on syy nauttia siitä ajasta mikä siellä on täysillä. Osallistumislipun myyntiyrityskin taisi lähteä käyntiin, mutta Sari se oli kuka sanoi, että ” Kaikki suoritukset tekevät oikeutta kisalle”. Näillä mennään ja sitten nautitaan ja harjoitellaan ensi vuotta varten. Ja toimii tietysti treeninä myös tämän vuoden kisaohjelmaa ajatellen, joka sisältää vielä neljä tulevaa ultraa ja viisi vähän lyhempää koitosta… Iiiik, selviinköhän tästä.
Siellä nähdään!
Olen 43-vuotias perheenisä ja päivisin touhuan erilaisten ATK-asioiden kanssa. Synnyin ja asustelin ensimmäiset 30 vuotta stadissa, mutta sittemmin oman pesueen kasvaessa olen ajautunut pohjoiseen Mt.Keinarin kupeeseen Keravalle. Ja kuvahan on tietenkin Keinukallion länsirinteestä ;)
Aiempaa urheilutaustaa löytyy lähinnä jalkapallon parista. Ensimmäiset pelit miesten sarjoissa pelasin 14-vuotiaana vuonna 1992 ja viimeiset ikämiesikäisenä 2015. Yrittäessäni pysyä nuorten ja nopeiden hyökkääjien perässä jatkuvasti revähtävien takareisien kanssa, oli käytävä kehityskeskustelu peilin edessä. Kropalle ja pääkopalle annettiin ansaittu pitkä palautumisjakso lopettamisen merkeissä. Jaloissa oli erilaisia vammoja jotka estivät kaiken muun paitsi kävelyn, eikä urheilu tai treenaaminen jaksanut oikeastaan kiinnostaa juuri yhtään.
Juoksu ilman palloa on aina tuntunut jotenkin vastemieliseltä ja päämäärättömältä. Kaikki pakolliset lenkit futisaikana olivat yhtä tuskaa. En ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka juoksee kymppejä, puolikkaita tai maratoneja. Ultrajouksusta puhumattakaan, joka oli mun mielestä täysin hullun hommaa :D Eikä todellakaan edes sopisi mun raskastekoiselle kropalle (pituutta yli 190, painoa 95+).
Mutta sitten tuli kesä 2017, pitkäksi venähtänyt kylpyhuone- ja saunaremontti sekä useamman viikon evakkoasuminen koko perheen kera oman äidin luona kerrostalokolmiossa. Tuo koko rumba oli hieman liikaa ja piti päästä iltaisin ulos tuulettumaan. Kaivoin joskus 90-luvulla ostetut lenkkarit esiin ja päätin antaa hölkkäilylle mahdollisuuden. Tein itseni kanssa diilin että aloittaisin rauhassa ja kokeilisin pari kuukautta. En lopettaisi vaikka alku olisi kuinka tuskaisen tuntuista. Jos homma tuntuisi vastemieliseltä tämän parin kuukauden jälkeen, niin voisin nakata lenkkarit takaisin kaapin perukoille lopullisesti.
Juoksu kuitenkin rupesi maistumaan ihan eri tavalla kuin joskus aiemmin ja nopeasti päivitin lenkkarit tälle vuosituhannelle. Pienet omat tavoitteet kasvoivat ja samalla säännöllinen "treenaaminen" rupesi kiinnostamaan. Löysin hyvin nopeasti itseni juoksemassa metsissä, mutta tähän varmaan oli syynä se etten halunnut olla kadulla kenenkään silmien edessä hölkkäämässä :) Tajusin heti, että mitkään kelloa vastaan juostavat katutapahtumat eivät olleet mua varten, vaan nautin enemmän rennommasta menosta metsässä. Samalla jonkun pidemmän ultramatkan suorittaminen vaikutti riittävän hölmöltä idealta ja lisäksi sopivalta pitkän ajan tavoitteelta. Ja vain vajaan puolentoista vuoden päästä ensimmäisestä lenkistä, löysin itseni kokeilemassa ultrailua Joensuu Night Runissa.
Nyt tuota pitkän ajan tavoitetta lähdetään kokeilemaan, kun Rukalla pitäisi startata 160 kilsalle. Rennosti retkeilyfiiliksellä ja maaliin pääsy ainoana tavoitteena. Viime vuonna Heavy Metal Ultrassa tuli kokeiltua backyardia, mutta siellä kova helle hyydytti miehen. Toivottavasti heinäkuussa olen kk:n jäljiltä ehjänä viivalla ja pääsen testaamaan lisää omaa henkistä selkärankaa tässä niin ihanan ahdistavassa kilpailumuodossa. Lisäksi toiveena on, että Nuuksiossa olisi perinteiset juhannuskelit.
olen Tommy, keski-ikäinen nuori mies ja konttorirotta Espoosta. Juoksun aloitin loppuvuodesta 2018 kun lasten ikääntyessä piti keksiä tekemistä oman elämän hiljalleen palautuessa omaan haltuun. Juoksu oli hyvä valinta, etenkin näin Covid aikana, ja auttaa hyvin pahimman apatian välttämisessä, eikä juoksuporukoissa vallitseva yhteishenki ole sekään kaduttanut. Pitkän matkan kokemuksia ei vielä montaa ole, mutta Karhukierroksen 83:lle ehtii vielä harjoittelemaan ennen Nuuksion seikkailua. Sitten vain uutta ennätystä hakemaan….
Nuorempana tuli liikuttua monipuolisesti lähinnä fudista ja säbää pelaillen, mutta nämä pikkuhiljaa siirtyneet sivuun useammastakin syystä. Eihän tässä iässä enää tahdo osua liikkuvaan palloon :)
Ajattelin rustata tähän myös DNFn ensiselitykset, mutta hoidetaan se sitten lennosta. Toivon mukaan ehdin kyllästyttämään mahdollisimman monet jutuillani, sillä tarkoittaahan se pitkää kisaa. Tavoitteina minulla on omien rajojen haastaminen, mahdollisimman terve vanhuus ja ehjät kengät. Vi ses i Noux
-Tommy
Vuonna 2019 lähdin, lähinnä kokeilumielessä, juoksemaan ensimmäistä Backyard Ultraani. Kisa meni yllättävän hyvin ja juoksin siiheen mennessä pisimmän matkani. Tuon jälkeen oli tarkoitus keskittyä UTTF:än kiertämiseen parin vuoden ajan, mutta sitten maailmaan iski joku virus ja ne suunnitelmat menivät jäihin. Tilalle tulivat toinen ja kolmas Backyard-kisa ja nyt edessä olisi jo neljäs Backyard Ultra kahden vuoden sisään.
Miten sitten olen valmistautunut tulevaan koitokseen?
1) Lepäämällä:
Luin eräästä suomalaisesta juoksublogista että ulkona ei voi treenata jos lämpöasteita ei ole vähintään 20. Otin tästä ideasta kopin ja siirryin jo alkutalvesta sohvalle köllöttämään ihan tositarkoituksella. Tätä tosin edesauttoi myös se, että molempiin pohkeisiin iski joku ihmeellinen tulehdustila eikä reippaampien lenkkien/mäkitreenien vetäminen ollut mahdollista.
2) Maratoonaamalla:
Maratonin mittaiset pitkikset ovat erinomaisia treenejä NBU:ta ajatellen. Nyt nämä oli kuitenkin suoritettava kohdan 1 periaatteen mukaisesti sohvalta käsin, joten tyydyin lähimpään vaihtoehtoon: TV-sarjamaratoneihin
Aloitin Babylon 5 scifi-sarjan viidellä tuotantokaudella (76 tuntia). Tästä sarjasta opin ainakin sen että avaruusolioihin ei pidä koskaan luottaa, ne kun ovat jatkuvasti juonimassa jotain selkäsi takana. Tämä tieto voi osoittautua hyödylliseksi NBU:n toisen vuorokauden aikana jos hallusinaatiot pääsevät valloilleen.
Seuraavana oli vuorossa Lost-sarjan kuusi tuotantokautta (86 tuntia). Sarjasta jäi erityisesti mieleen kohta jossa lentoturmasta selvinneiden piti käydä painamassa tietokoneen nappia 108 minuutin välein jotta maailma pelastuisi. Sehän on suunnilleen yhtä hölmö idea kuin 6,71 km:n juokseminen 60 minuutin välein ilman että maailma pelastuu.
Lopuksi rupesin jo keventelemään kisaa kohden ja valitsin kuivan brittihuumorin ystävänä viimeiseksi maratoniksi "Maanalainen armeija iskee jälleen"-sarjan 10 tuotantokautta (40 tuntia). Tässä sarjassa ranskalaiset ovat himokkaita juonittelijoita, saksalaiset hassuja perverssejä ja britit erittäin tyhmiä ...hyvin sekalainen joukko siis, vähän niin kuin kilpailijat NBU:n lähtöaluella.
3) Parantamalla maksimaalista hapenottokykyä ja vähentämällä ilmanvastusta
Huomasin että Simpasen Juuson vauhti ja kisatulokset ovat parantuneet huomattavasti sen jälkeen kun hän ajoi hiuksena pois. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja vedin itsekin letin sileäksi. Paino putosi heti ja sen myötä maksimaalinen hapenottokykykin parani (astmaatikolle tämä on harvinaista herkkua). Luotto on kova että tästä tule olemaan hyötyä viimeistään NBU:n loppukirissä.
Tulosennuste:
NBU 2019: 20 kierrosta
NBU 2020: 17 kierrosta
NBU 2021: ?
Kehitykseni on yleensä täysin lineaarista joten laskevan trendin mukaisesti tulokseni tulee tänä vuonna olemaan 14 kierrosta. Samaa kaavaa käyttäen voi myös laskea että tulen saavuttamaan maagisen 0 kierroksen rajan vuoden 2026 NBU:ssa jolloin ikää mittarissa on tasan 50v.
Totta vai tarua? ...vaiko kenties Backyard Ultrailijoille tuttua "PPPPP":tä?
(PPPPP = Pitää Pystyä Puhumaan Paskaa Puuskuttamatta)
Instagram: @hyvakuntoisena_hautaan
Blogi: https://hyvakuntoisena-
kiipeilytouhujen parissa, juoksu on tullut säännöllisemmin kuvioihin mukaan parin viime vuoden aikana. MRM 75 viime syksyltä on toistaiseksi pisin juoksulenkki eli varsin noviisi vielä näissä ultratouhuissa.
liiku. eihän töppöset vanhana liiku..." Niin juostaan nyt sitten kun se kerran onnistuu. Viime vuonna olin mukana juoksemassa tusinan verran tunteja ja koin kaikenlaista mielenkiintoista uutta. Enemmän on enemmän ja ilmeisesti ihmiselle on hyväksi olla hieman enemmän. Tänä vuonna siis on tarkoitus olla hieman enemmän. Valmistautuminen on ollut tänä vuonna parempaa ja uskon vahvasti tulevaan. Olen esimerkiksi ostanut itselleni oikean kokoiset kengät jo nyt ja myös päättänyt jättää tänä vuonna "nahkahousu-kortin" käyttämättä. Todennäköisyydet ovat siis puolellani olla enemmän.
Odotan toisten kanssa rupattelua ja kokemuksen jakamista. Se on hienoa olla kimpassa hieman enemmän.
- 3000 m cooperissa - edellinen tulos viime syksyltä 2850 m
- 10 km ajassa 47 min - edellinen tulos 48 min 40 s
- 5 km ajassa 22 min 30 s - edellinen tulos 22 min 59s
- Nuuksio Backyard 10 kierrosta - ensimmäinen kerta
Seurasin 2020 NBU:ta mielenkiinnolla ja kypsyttelin ajatusta omasta osallistumisesta. Vähän epäröin mukaan lähtemistä ja mietin, että pitäisikö säästää paikka jollekin oikealle juoksijalle. Totesin kuitenkin, että rahalla saa ja ilmoittautujat ilmoittautuu, paikat menevät varmaankin innokkuusjärjestyksessä. Tässä sitä nyt ollaan sitten, vielä on melkein vuosi aikaa valmistautua. Tavoitteena on juosta kierros kerrallaan ja katsoa miten pitkälle pääsen.
juttu tässä kilpailumuodossa viehättää minua suunnattomasti.
Kilpailua kuvastaa parhaiten Lazaruksen lausahdus ”se on hauskaa, kunnes se ei enää ole sitä”. Tämä pätee kilpailuun älyttömän hyvin. Se kuinka nopeasti hauskuus sitten loppuu saattaa yllättää. Jotkut ovat myös kuvailleet backyard ultraa brutaaleimmaksi kilpailumuodoksi, mitä on keksitty. Voin myös kuvitella tämän pitävän paikkaansa.
Tällä kertaa lähden kilpailuun kovemmassa kunnossa kuin koskaan ja minulla on ainoastaan yksi tavoite, jota olen hokenut itselleni big’s backyard ultra satelliitti kisasta lähtien.
”Vain voitto riittää”
Eihän tämmöisessä kilpailussa voi olla muunlaisia tavoitetta? Kaikenlaiset muut tavoitteet pehmentävät mielen. Tietysti lähden nöyrällä asenteella mukaan kilpailuun ja tiedostan, että mitä tahansa voi sattua, mutta kaikki edellytykset tavoitteeseen pääsemiseksi ovat nyt kohdillaan. Mitä nyt murtunut kylkiluu haittasi vähän harjoittelua kuukauden päivät, mutta sen verran voin antaa tasoitusta.
Odotan innolla, että pääsen taas tapaamaan uusia ja vanhoja tuttavuuksia.
run for health reasons, so I do the running events in power walking style.
Olen nelikymppinen fiiliksen ja aikataulujen suomien mahdollisuuksien mukaan reenailija. Monenlaista lajia ja kisaa on tullut kokeiltua tähän ikään mennessä; extremejuoksuista seikkailukisoihin, pitkänmatkan hiihdosta sotilasmoniotteluun sekä melkein kaikki pyöräilyn alalajit maantiepyöräilystä maastopyörä enduroon. Pohjat ja innostus kestävyysurheiluun on kuitenkin rakennettu junnuna hiihtämällä.
Ehkäpä suurin tekijä sille, että tällä hetkellä ylipäätänsä juoksen sekä olen juoksemassa Nuuksio Backyard Ultraa on samalta työpaikaltakin tuttu ultrajuoksija joka ilmestyi ensin telkkariin ja sen jälkeen sai kesällä 2020 somenkin sekoamaan huikeiden suoritusten saattelemana. Näistä sankariteoista motivoituneena tuli testattua takapihaultrakonseptia aika kevyellä valmistautumisella ja rohkaisevien tulosten sokaisemana tulikin laitettua ilmoittautuminen tähän hullutukseen…;)
Sanottakoon vielä, että juoksu ei aikaisemmin ole missään vaiheessa ollut lajina minulle mitenkään mieluisa tai edes lajivalikoimassa, mutta tässä takapihaultra konseptissa on sitä "jotain" mikä sai innostumaan juoksusta ihan uudella tavalla.
Vanhasta "antijuoksijasta" onkin viimeisen vuoden aikana tullut wannabee ultrajuoksija.
Tavoite Nuuksioon: "Niin kauan juostaan kun jalat kantaa ja kello antaa luvan"
Nähdään poluilla!
t. Janne
https://www.instagram.com/
Olen 40-vuotias ultrajuoksunoviisi, joka on harrastellut hölkkäilyä, suunnistelua ja hiihtelyä vaihtelevissa määrin lapsuudesta saakka. Muutamassa kylähölkässä ja polkujuoksukisassakin on tullut vuosien varrella käytyä, mutta maratonia pidempiä matkoja en ole numerolappu rinnassa vielä juossut. Ja pitäähän sitäkin yrittää.
NBU:lle siksi, että pääsee kesken kisan ihan luvan kanssa lepäilemään ja syömään eväitä (jos vain ehtii) eikä jää edes kilpailun kärjelle yhtään. Ja myös siksi, että kilpailija numero #61 yllytti mukaan.
Tavoitteena on tehdä kunnon mukainen suoritus, johon voi olla kisan jälkeen tyytyväinen. Nähdään starttiviivalla!
olen Karoliina ”Huruliina” ”Hurjaliina” Salmela.
30-vuotias perheenäiti Lohjalta, joka yrittää juosta kolmenkympin kriisiä pakoon! Lähdin lennosta mukaan NBU:lle, kun ystäväni Jari antoi osallistumisensa minulle, Kiitos <3 Ensimmäistä kertaa siis mukana ja en tätä ole mitenkään suunnitellut, mutta onhan tässä melkein kuukausi aikaa miettiä. Kisakunto on mikä on.
Terkuin
Karoliina
Kuva: Jani Salmela
Kuinka paljon sinä osallistumisellasi mielestäsi tuot lisää NBU:n kilpailijoiden tasoon ja järkevyyteen? Molempien mainitsemiesi määreiden taso laskee osallistumiseni myötä. En kuitenkaan pidä järkevyyttä relevanttina ominaisuutena tässä kilpailuformaatissa.
Mitkä ovat tavoitteesi NBU kisassa?
Tavoitteeni on voittaa vuoden 2025 NBU ja olen kiivaasti odottanut ko. kilpailun ilmoittautumisen aukeamista. Tämän vuoden kilpailusta haen pelkästään äärimmäisen tärkeää kokemusta, havaintoja ja taktista osaamista. Tämän vuoden kisassa jokainen juostu kierros palvelee tätä tarkoitusta. Viime vuonna, ja edellisenä vuonna, en olisi selviytynyt yhdestäkään kierroksesta, joten olen huomattavasti kehittynyt juoksijana.
Olet kärsinyt kaksi edellistä kesää jalkavaivoista, kuinka hyvässä juoksukunnossa olet heinäkuussa?
Jalkavaivat jatkuvat edelleen ja olen joutunut rajoittamaan juoksumääriä ja korvaamaan juoksua pyöräilyllä. Pystyn kuitenkin yksittäisenä päivänä juoksemaan hyvinkin pitkään, kunhan pidän vauhdin hölkkätasolla. Asvaltti on oletettavasti pahempi kuin pehmeämpi polkualusta. Varaudun kuitenkin useilla erilaisilla kengillä, pohjallisilla, teipeillä ja muilla härpäkkeillä matkaan.
Mitä muita tavoitteita sinulla on kisakaudelle 2021?
Tavoitteena on juosta Helsinki10 virtuaalikisa huhtikuussa ja parantaa omaa vuodelta 1998 olevaa kympin ennätystä. NBU:n jälkeen kauden päätavoitteena on olla podiumilla Himos Trailin 18km:n matkalla ja suoriutua kunnialla lokakuussa Vaarojen maratonista. Eihän näistä mikään toteudu, mutta kisan jälkeinen pettymys on jotenkin koukuttava, ja mukaansa tempaava tunne.
Miten valmistaudut tämän kesän NBU kisaan?
Perushölkkäilyn lisäksi, teen viikoittain yhden minulle ylipitkän noin 3-4 tunnin lenkin, joko hölkkäillen tai yhdistelmäharjoituksena juoksu/pyöräily. Lisäksi yritän tehdä 1-2 tätä huomattavasti pidempää täsmätreeniä mukaellen kisaformaattia. Teen myös yhden työteliäämmän pariviikkoisjakson, jossa kokeilen nostaa päivittäistä juoksumäärää reilusti. Seuraan tietenkin muiden kisaajien valmistautumista ja otan oppia, sekä hämään.
Mitä tarkoitat hämäämisellä?
Tietenkin paineiden lisääminen muille on hyvä tapa tähän. Käytän myös samaa taktiikkaa kuin suurjuoksija Jumisko, joka jakaa Stravaan vain noin neljänneksen omista harjoituksistaan.
Ketkä ovat suosikkejasi NBU 2021 kisassa?
Kuulin huhuja, että suuret idolini Jani Lempinen ja Janne Simola ovat rautaisessa iskussa. Heille tuskin kukaan mahtaa enää mitään.
Mitkä ovat vahvuutesi juoksijana?
Lähtönopeus. Minulla on edelleen voimassa Suomen pikajuoksuhistorian karkein varaslähtö. Se oli Länsi-Pohjan kuntien koulujen välisestä 100m:n kisasta -80 luvulta. Katsoin lähettäjän pistoolin suuliekistä, milloin lähden (Tämä on huomattavasti nopeampi tapa kuin odottaa ääntä). Lähdettyäni matkaan pysähdyin noin kymmenen metrin jälkeen odottamaan, varaslähdön merkistä ammuttavaa toista laukausta. Opettajamme huusi: ”Juokse hirvi, ei ole tullut toista laukausta.” Muutkin kilpailijat olivat kuitenkin jo tässä vaiheessa lähteneet matkaan ja ohittavat paikkaa, jossa seisoin. Säntäsin tämän jälkeen toisten perään sijoittuen lopulta pistesijoille kahdeksan parhaan joukkoon.
Millä taktiikalla lähdet NBU kisaan?
Teen etukäteen tarkat laskelmat itselle optimaalisesta kierrosvauhdista/ tauon pituudesta. Merkkaan mieleeni reitiltä myös tiettyjä väliaikapisteitä. Suunnittelen myös huoltotapani. Sää vaikuttaa myös kisaan merkittävästi ja omalta osaltani mahdollinen helle. En siedä hellettä juoksussa yhtään. Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin jokainen kierros palvelee tulevaisuutta, eikä minulla ole mitään tiettyä tavoite kierroslukua mielessä. Ja jos olisi, niin en paljastaisi.
Mikä NBU kisassa viehättää?
Se, että tässä kisassa vain voittaja saa virallisen tuloksen ja kaikki muut ovat yhtä huonoja. On hienoa olla yhtä huono kuin useat oikeat juoksijat, jotka jaksavat juosta uskomattoman pitkään.
Tarkoitatko tällä että, sinun tulevaa parin kierroksen juoksua voidaan pitää saman arvoisena kuin esim Kati Ahokkaan viime vuotista huikeaa tulosta 32 kierrosta?
Molemmat löytyvät viralliselta tuloslistalta kohdasta DNF (ESJM, Et Sitten Jaksanut Maaliin), eli kyllä.
Oletko tässäkin haastattelussa nyt vain hämännyt ja todellinen tavoitteesi on voittaa tämän vuoden NBU?
En halua vastata enää näihin sinun kysymyksiin.
Tomas “miesmalli” Luoto, tuo Roihuvuoren säihkysääri, asettuu ensimmäistä kertaa tämän kisaformaatin lähtöviivalle. Viime kesän NBU:ssa Tomas hääri huoltoalueen puolella pitämässä turkulaisvahvistuksia liikkeessä ja myöhemmin samana vuonna pikkujoulutapahtuman jälkeen häntä on voitu kutsua ultrajuoksijaksi. Lähipiiri on pitkin vuotta kuunnellut Tomaksen järkähtämättömiä sanoja siitä, että hän ei missään nimessä aio osallistua tähän kisaan vielä tänä vuonna. Mitä tapahtui?
Elämässäni piti tapahtua todella paljon ennen kuin löysin juoksemisen salat elämäntapamuutoksen myötä. Ensimmäisen vuoden juoksin todella kovaa, ikään kuin olisin saanut kiinni menetettyä aikaa. Liityin #strengthforareason -projektiin, aloitin yhteistyösuhteen valmentajan kanssa ja joidenkin kuukausien jälkeen päätin alkaa myös kuuntelemaan häntä, joten opettelin juoksemaan hitaammin. Kaksi vuotta sitten osallistuin ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan Bodom Trailiin, jonka jälkeen olen ollut myyty. Viimeisimpänä tempauksena tuurasin kaveria parin viikon varoitusajalla Markkasen maratonissa, josta kirjoihin merkittiin ensimmäinen DNF 💪.
Juoksemisen kautta on saanut liittyä hienoon yhteisöön, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja löytää uusia ystäviä. Kestopalkintona juoksemisessa on se, että saa syödä hyvin. Kestotavoitteena on puolestaan se, että paikat pysyisivät kunnossa, jotta saan tehdä tätä niin pitkään kuin haluan.
Onhan tässä juoksemisessa jotain mieletöntä. Väinö Linnan sanoja korkealentoisesti mukaillen: ”Täällä sopii hiljetä äänettömyyteen, löytää runollinen puoli ja tulla sielukkaaksi. Silmiin ilmestyy sisäänpäin kääntynyt katse, joka kertoo, että ihmisellä on itsessäänkin jotakin jonka kanssa voi seurustella. Sanotaanhan, että ihminen tulee noin niin kuin paremmaksi mieleltäänkin. Kenties hiki tuo tullessaan piruja pois sisältä. Sietäisi tutkia asiaa.”
#69 Mikko Hirvonen
#70 Marianne Mäkinen
(oikea nimi Visa Kivinen):
Tervehdys teille, takapihan tallaajat!
Olen Pasi Koskinen, 57-vuotias ultrajuoksija ja korpifilosofi. Synnyin valitettavasti Tampereelle, mutta nyt asun henkisessä kodissani, Lapin Nellimissä.
Sairastin 28-vuotiaana vaikean syöpätaudin, sen jälkeen olen juossut yli 83 000 kilometriä. Juoksin myös jo ennen syöpää.
Taakse on jäänyt monenlaista ultraa; mieluisimmat kuuden päivän kilpailuja, mutta myös tuhat mailia Suomen halki vuonna 2014.
Motto: Koskaan ei saa luovuttaa, mutta joskus on annettava hieman periksi.
Odotan suurella mielenkiinnolla ja poikamaisella innolla pääseväni tutustumaan NBU-meininkiin ja etenkin tapahtumaan osallistuviin ihmisiin.
everybody`s gotta learn someday, pasi
Kommentit
Lähetä kommentti