NBU 2021

Tulokset

Linkki tuloksiin Tulokset

Medianäkyvyys

Yle


Valokuvia (vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin)






Raportteja

ultrajuoksu.fi

Lassi Heinilän raportti

Juoksijoiden esittely 2021

Tänäkin vuonna juoksutarinat ilahduttavat meitä kuvia kera. Tervetuloa tutustumaan vuoden 2021 osallistujalistaan sekä tarinoihin. Lisäämme tarinoita sitä mukaan, kun saamme osallistujilta. 


#1 Niklas Sohlberg

Moi, 

Näin kavereiden kesken tottelen parhaiten nimeä Nikke. Monen yhteensattuman summana sain NBU-peruutuspaikan ja ilmoittauduin mukaan vasta alle viikko ennen starttia. Tämä on minun ensimmäinen Backyard, mutta ei kuitenkaan ensimmäinen ultrani. Olen juuri sopivasti palautunut Dolomiti Extreme Trail:stä, jossa olin 3 vkoa sitten tunkkaamassa 72km ylös paikoitellen jopa lumisia Dolomiitteja.

Tämä NBU on kuitenkin tavallaan minun kotikisa, sillä asustelen Nuuksiossa. Täällä minun on ilo jakaa lenkkipolkuja sellaisten legendojen kuten NBU:n suojelija Jukka Viljasen ja NBU:n konkari Heikki Kiilin kanssa. Heikin kanssa kauden päätavoitteena on syyskuun alussa Transalpine Run Alpeilla.

Kiitokset jo etukäteen kotijoukoille tuesta ja kannustuksesta sekä kilpailun järjestäjille.

Nikke

#2 Mikko Ojala

Terve! Olen Mikko, 

34-vuotias hölkkäilyä harrastava perheenisä Tampereelta. Kokemusta juoksusta on
noin kolme vuotta ja ensimmäisen ultran (KK 83 km) juoksin keväällä 2019. Sen jälkeen ultramatkoja on kertynyt muutama.

Viime vuoden NBU:lla sorruin muutamaan virheeseen, jotka kisan luonteeseen ominaisella tavalla kasautuivat kierros kierrokselta ja matka keskeytyi 17 kierroksen jälkeen. Näistä virheistä aion ottaa opikseni tällä kerralla.

Ainoa tavoitteeni tälle kesälle on pyrkiä tietoisesti välttämään asettamasta itselleni mitään kierrostavoitteita ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, juoksemaan kierroksen kerrallaan. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Innolla odotan jo kesää!

Haluan jo etukäteen kiittää Saria ja Mikaelia sekä upeita talkoolaisia tämän tapahtuman järjestämisestä. Viime vuonna oli aivan mahtava henki ja uskon, että sama toistuu tänäkin vuonna!


#3 Anton Aro

Nimi on Anton Aro, iältäni olen kolkyt plus, kasvoiltani kuulemma babyface - parta ei ainakaan kasva kunnolla, sen toki tiedän itsekin. Tavoitteena on, että kun kierrokset loppuvat NBU:lla niin saan ostettua kaupasta huurteisen ilman, että kysytään papereita. Jos se sitten muista syistä jää myymättä minulle, niin jääköön.

Lähtökohdat toiseen NBU:hun vaikuttavat hyvän kilpailukauden ja ehjän talven jälkeen stabiileilta etten sanoisi ihan hyviltä. Viime vuonna olin NBU:lla oppireissulla, ja sainkin olla professorin opetuslapsena kierroksen jos toisenkin. Joviaali kaveri kerta kaikkiaan, mutta herran julkisten Polkuporina-esiintymisten jälkeen pitänee olla varuillaan. Matka päättyi viime kesänä, kun hiki helteessä loppui. Siinä kohdassa terve mieli terveessä kehossa oli tärkein, sillä olihan mielessäni revanssi Nuuksion klassikolla. 

Todettakoon, että tänäkin vuonna olen oppireissulla. Ultrajuoksun hienous piilee matkassa. Matkassa oman pään sisään, josta oppii paljon. Tosin ajoittain mietin onko se vain hyvä asia? Toisaalta tässä kilpailussa oppii myös juoksijakavereista, sen avoimesti myönnän olevan aina hyvä asia.

Tänä vuonna tulen viivalle kokeneempana ja rauhallisempana. Harjoitteluun olen uutena tuonut myös henkisen puolen entistä systemaattisemmin, jottei oma olemus pääse kummittelemaan kypärän sisällä saati sitten professori.

Käytännön valmistelut ovat myös vauhdissa. Olen ostanut kengät (nyt niitä on melkein joka rundille omat), ekat colat alkavat olla hapottomia ja evässtrategian runko suunniteltu. Stratefgian päätinkin jo viime vuonna; matkaan ladataan pottumuusia, irtokarkkia ja jokunen kisapäivän jännityksessä tehty heräteostos.

Mikael, Sari, kanssajuoksijat, huoltojoukot ja talkooväki - kiitos jo etukäteen! On kunnia olla mukana ja toivottavasti pitkään. 


#4 Juha-Kristian Vainio

Moi! 
Vuosi on mennyt treenatessa ja viime viikot siitä toipuessa eikä tuoretta kuvaa ole ehtinyt napata. Parasta laittaa tämä kuva viime vuodelta, jos vielä ehtii, siinä lopputuloskin kirjattuna tulosliuskaan :)

Onko / onhan tarjoilussa mukana sanoja irtokarkkeja?  Mitäköhän ne olivat? Sopivat vatsalle ja maistuivat. 

Tsemppiä kisavalmisteluihin!

T. Juha-Kristian Vainio,  Viimeiset pirkkalaiset






#5 Lasse Sevonkari

Osallistuin Backyard -Ultra juoksuun ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran kesän 2020 NBU:lla. Vuoden 2020 kisalle antoi oman värinsä hurja helle, joka lauantaina nousi tukalan kuumaksi. Helteestä huolimatta päällimmäisenä jäi mieleen todella positiivinen fiilis; kisakonseptista, kanssajuoksijoista, huikeista järjestelyistä ja järjestäjistä. Olin myös suoritukseeni tyytyväinen – todella kovassa seurassa tipuin vaiheessa, jossa kisaa jatkoi n.10 juoksijaa ja samalla rikoin edellisen matkaennätykseni yli 50 kilometrillä. Kun vuoden 2021 ilmoittautuminen aukesi, en epäröinyt hetkeäkään vaan laitoin lapun sisään ensimmäisten joukossa.

Tasolla, jolla minä juoksen, on kilpailu todella kovaa ja armotonta (itseä ja omia entisiä rajoja vastaan). Tältä pohjalta tavoite myös vuoden 2021 kisaan oli selvä alusta saakka. Valitettavasti asiat eivät aina etene suunnitellusti ja käytännössä koko edellinen talvi oli juoksusta taukoa erinäisten jalkamurheiden vuoksi. Olen arponut kisaan lähtöä ihan viimepäiviin saakka, mutta toukokuun lopun Karhunkierroksen 83 kilometrin onnistunut (ei toki ongelmaton) läpäisy n. 6 viikon juoksutreenillä loi uskoa, että NBU:lle lähteminen ei ole täysin idioottimainen siirto. Ensisijainen tavoite oli tavoitella parasarjan kärkisijoja, mutta juoksijagallerian tarinoiden perusteella on taso myös tässä sarjassa jäätävän kova.

Heinäkuun alussa nähdään ja nautitaan yhdestä Suomen hienoimmista kisoista!


#6 Jaana Thorström

Tässä tulee kisaan iloinenluotettavaystävällinen ja muita ajatteleva vanha nainen. Lisäksi olen
tunnollinen, kurinalainen, periksiantamaton, sitkeä ja sisukas taistelija. Toivon mukaan olen myös tässäkin kisassa kiitollinen huollettava

Yllä oleva olen parhaimmillani ja kyseiset sanat sain kolmelta ystävältäni. Jos minusta tulee kiroileva vanha akka - niin se johtuu pelkästään kisasta ja sen rasituksesta. 

Nähdään kisassa 🧡.




#7 Tommi Ikonen


Olen 44-vuotias Helsinkiläinen aloitteleva ultraaja. Kun heinäkuussa kisaan startataan niin olen harrastanut juoksua vähä yli 1,5 vuotta. 

Konseptiin sain pikkusen esimakua pikkujoulu NBU:ssa ja Satelliitti Backyard ultrassa, joista jälkimmäisessä olin auttamassa ihania ihmisiä Mikaelia ja Saria joihin tutustuin silloin. On ollut mahtava huomata miten välitöntä ja mukavaa porukkaa juoksijat ja huoltoihmiset on näissä tapahtumissa ja muutenkin.

Tavoitteena juosta mahdollisimman kauan ja kaatuilla tosi vähän.

Lyhyestä virsi kaunis, toivottavasti ei kisassa ;)




#8 Antti Toivanen

Terve!

Mukaan possujunaan hyppää Antti, nelikymppinen elämäntapaliikkuja. Kestävyyspainotteisena ja kaikkiruokaisena ollaan menty nyt reilu 10 vuotta ja jokunen numerolappureissukin on tullut koitettua, pääosin leuka rintaan lopulta painuneena rakkoja kiroten. Olin tutustumassa backyardin formaattiin pari vuotta sitten neitsytkisassa ja olihan se hienoa. Silloin en tosin osannut valmistautua ollenkaan eikä pää kestänyt malttaa vauhdin kanssa. Nyt aion ottaa erilaisen taktiikan, jota en tietenkään aio paljastaa, koska haluan voittaa kisan. Haluaisin tosin voittaa kaikki kisat. Ainakin itseäni vastaan kisaillessa, niin kuin nytkin. Aion keskittyä syömiseen ja meditointiin sekä kisan hitaimpaan kierrokseen, en nopeimpaan. Viihdyn myös luonnossa, nyt toivoisin viihtyväni keskimääräistä pidempään.

Ilokseni olen havainnut, että tapahtuma on kehittynyt ja saanut näkyvyyttä. Iloista on myös läpi paistava positiivinen henki, joka ei ole pelkästään suoritus- ja tuloskeskeistä. Lisäksi on upeaa, että osallistujakaartissa on ollut paljon uusia nimiä, jotka ovat näyttäneet esimerkkiä sitkeydestä ja tahdonvoimasta. Vauhti ja juoksukunto kun eivät dominoi, vaan monenlaiset muut elementit ja ominaisuudet. Arvostan edelleen kaikkia perinteisiä juoksumatkoja, mutta onhan se hienoa kun skene kehittyy ja kannustaa ihmisiä koittamaan rajojaan turvallisessa ympäristössä.

Onpa hienoa olla taas mukana terveellisissä ja kaikki käypähoitosuositukset täyttävissä harrasteissa kokemassa urheilujuhlan tuntua ja nauttimassa paikalle tulevien seurasta. Kuulin huhua, että jotkut ovat menossa Lappiin juoksemaan 200 mailia. Varmasti hienoa sielläkin, mutta samanhan voisi tehdä vaikka NBU:ssa. Hieman helpommalla tosin. Vai onko se sittenkään niin helppoa? Nähdään Solvallassa!



#9 Janne Klasila

Ikä: Maraton
Sukupuoli: On. Kylmässä vedessä: Ei ole.
Luokka: 5VPT  (viittä-vaille-pyörätuoli)

Viime vuodet ovat menneet penkin alle erilaisten vammojen vuoksi. Muutaman vuoden olen tapellut mm. pohjeongelmia, toisin sanoen revähdyksiä ja repeämiä vastaan. Pohkeisiin on mitä luultavimmin mm. muodostunut arpikudosta ja harmillinen tosiasia on se että ne eivät kestä kunnollista juoksua edelleenkään. Viime vuoden NBU meni juuri näistä syistä vasta opetellessa paraurheilun saloihin. 

Lähtökohta tällekään vuodelle ei ole kovin mairitteleva.
1. En pysty juoksemaan vaikkapa kovia tonneja. Ei ole mitään asiaa vetotreeneihin.
2. En ole pystynyt juoksemaan varmaan pariin vuoteen kestävyysjuoksijan olennaisinta treeniä, pitkistä.
3. Myös mm. reippaat ja kovat tasavauhtiset lenkit ovat pannassa. Mäkitreenit: Pannassa. jne.

Kaikki treenit on pitäny tehdä kävely-juoksu -yhdistelmänä. Osa näistäkin treeneistä on pitäny jättää kesken pohkeiden alkaessa leikata kiinni. Kevään ja alkukesän harjoitusohjelmani onkin harvinaisen yksinkertainen; n. 100 x n. 10km juoksu-kävely. Joskos tänä vuonna vain välttäisin viimeisen kahden viikon totaalisen juoksutauon juuri kilpailun alla niin se olisi yksi iso askel parempaan tulokseen.

Edellä mainituista syistä potentiaalinen vitutus on aivan valtava. Parhaimmat tulokset syntyvät aina sopivassa vitutuksessa ja se on hyvin positiivinen asia. Tarkoitus onkin nyt vain vitutuksen maksimointi sekä fyysisen kunnon kehittäminen ihan paskalta tasolta tasolle huono.

Niin merkillistä kuin se onkin, NBU on ainoa juoksukisa johon voin kuvitella osallistuvani. Ja voin jopa kuvitella taistelevani siinä ihan voitosta. Jos selviän ensimmäiseltä kierrokselta maaliin, viimeksi se oli kaikista pahin rasti. 

Kun kisa on tod. näk. vuoden ainoa kisani niin odotan kyllä hirmuisesti näkeväni monia iloisia ultraheeboja paikalla!

#10 Olli Alestalo

Moi, 

olen Olli ja ensimmäistä kertaa mukana NBU:lla. Kotiasiat on kunnossa ja juokseminen metsissä on
kivaa.

En ole juoksijana nopein enkä kestävin, joten ajattelin että tällainen 7 km matka jossa aikaa ei mitata voisi sopia :D

Odotan innolla hyviä eväitä!    

#11 Sanna-Mari Soininen

Toivottavasti selviän hengissä! Olenhan juossut pari vuotta sitten pisimpänä kisana 105 km tunturimaisemissa ja hiihtänyt 24h-hiihdon (268,8km), mutta harjoituspohjani ei ole nyt ihan samaa luokkaa. Käyn lenkillä silloin, kun ehdin. Neljän lapsen harrastusrumba, päivätyö ja oikea "kankkunen" ovat häirinneet harjoitteluani. Vasen kankku on ok.

Tavoitteenani on toki pysyä kisassa mukana mahdollisimman pitkään, vaikka tietoisuus 20min ajomatkasta kotiin nukkumaan saattaakin olla houkuttelevaa ;O!

Olen NBU-kisassa ensikertalainen ja odotan jo innolla koko tapahtumaa ja tavata kaikkia muita, jotka haluavat ulkoilla samaa rataa ja tutustua kanssajuoksijoihin. 

Lapseni keksivät minulle juoksijanimen 
"Mama Pro Gamer".

#12 Kati Ahokas

Kaksi Backyard Ultraa juostu. Yksi normaali ja yksi satelliittikisa. Kaksi juoksijaesittelyä kirjoitettu. 

Toivon, että juoksutulokset parantuvat samassa suhteessa, kun esittelytekstien kirjoittaminen vaikeutuu ja niiden pituus tipahtaa. Kisaa odotan innolla. Tykkään siitä, kun saa lyllertää rauhassa. Vuoden aikana on kerinnyt tutustua liutaan uusia ihmisiä, ja on kiva nähdä paljon tuttuja kasvoja viivalla.  
Hirmuisen kovaa vastusta sitä olisi taas tarjolla, koitan kiusata takasin niin pitkään kuin mahdollista.






#13 Szilard Fodor

I am Szilard from Hungary. 

This is my first Backyard Ultra.

I aim to run injury free all the time if such thing even possible. :)

If it hurts, I try to fix it and go on. :)

Minä olen Szilard Unkarista.

Tämä kilpailu on minun ensimmäinen Backyard Ultra.

Pyrin juoksemaan loukkaantumatta koko ajan, jos sellainen on edes mahdollista. :)

Jos sattuu, yritän korjata sen ja jatkaa. :)




#14 Antti Aaltonen

Hei, juoksun aloitin kahdeksan vuotta sitten. 

Takana on maratoneja niin asfaltilla kuin poluilla. Jokunen ultramatka juostu, mutta nyt lähdetään hakemaan uutta virstanpylvästä. 

NBU:lta odotan hienoa tapahtumaa sekä itsensä ylittämistä ja lopulta tosiasioiden myöntämistä. 










#15 Jani Saarinen

Hei, olen Jani, ja olen kolmatta kertaa
mukana backyard ultrassa.  
 
Tulevaa kisaa varten olen harjoitellut enemmän ja kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki tekeminen on jaksotettu tunnin sykleihin ja kellon soitto käynnistää aina uuden askareen (etätyön, ruokailun, kaupassakäynnin, nukkumisen…). Myös juoksua on mahtunut mukaan tähän uuteen elämäntapaan. Viime vuoden dataa on analysoitu excelissä ja täydellistä kisataktiikkaa kierrosaikoineen simuloitu. Kaikki on enää itse toteuttamista vaille valmista.  
 
Itse kilpailulta odotan jälleen kerran unohtumatonta seikkailua suomalaiseen luontoon, kulinaarisia nautintoja, kierrosten välisiä lepohetkiä, sekä keskusteluja muiden kilpailijoiden kanssa reitin varrella.  
 
Tsemppiä kaikille kisaan!  

 

#16 Patrick Loosli

Bin Patrick, 56 Jahre alt aus der bergigen Schweiz.
Nachdem ich vor 25 Jahren am Helsinki-Marathon teilnehmen durfte freue ich mich sehr, mit dem NBU2021 wieder an einem Event in Finnland dabei zu sein. 
 

Habe in den letzten Jahrzehnten hauptsächlich an Bergläufen in der Schweiz sowie an Triathlonveranstaltungen teilgenommen. Letztes Jahr durfte ich am 1. Backyard Ultra Switzerland in Zürich starten und die Art des Anlasses, das gemeinsame Erlebnis mit persönlichem Supporter hat mich überzeugt. Bin gespannt auf den NBU2021 und werde versuchen, meine Leistung in Zürich von 9h im Verlaufe der Nacht zu verbessern.


(Picture: from the last Eigerultratrail (just E51 J) with the Eigernordwand)


#17 Pia Taiminen

Heippa kaikille!


Viitisen vuotta sitten siirryin triathlonin harrastamisen lisäksi yhä enemmän juoksemaan poluille, ja se veikin aika pian mukanaan. Aluksi rogaining-kisoissa ystävän houkuttelemana ja sitten huomasin matkojen pidentyvän ultraamisen puolelle. 


Polkujen lisäksi triathlonista tuttu avovesiuinti on lähellä sydäntä, joten swimrun-kisat ovat osa omaa kisakalenteria. Siinä pääsee nauttimaan molemmista lajeista täysillä, eikä koskaan tarvitse juosta kuivin sukin ;).


Muutaman viime vuoden tavoitteena on ollut oman juoksuvauhdin ja juoksun taloudellisuuden kehittäminen. Tämä tavoite tuli saavutettua nyt vihdoin ja viimein, kun ajat hiukan parantuivat syksyn Vaarojen maratonilla 65km matkalla sekä toukokuun Karhunkierroksella 83km matkalla. Seuraava etappi olisi juosta 100km:n raja rikki. Nöyrin mielin lähden kokeilemaan, montako kierrosta sitä matkassa pysyy. Tosin siitähän tämä on kiva kisa, että mikäli juoksu maistuu, saa juosta enemmänkin.


Olimme ystäväni kanssa syksyn Nuuksion Pikkujoulu-ultrassa ja siitä jäi niin hyvä maku kaikin puolin, että innolla odotan varsinaista kisatapahtumaa. Iso kiitos jo etkäteen Sari ja Mikael Heerman, sekä koko järjestäjäporukka!


#18 Noora Lindholm

Hellurei! 

Olen pirteä ja pippurinen järjettömällä päättäväisyydellä sekä positiivisella asenteella varustettu Raumalainen 23-vuotias puhelias ja iloinen päiväkotäti ja tulen haastamaan NBU:lle ennenkaikkea itseni. 

Lähden NBU:lle ensimmäistä kertaa ja olen kiitollinen kun saan mahdollisuuden osallistua! Saatan vaikuttaa altavastaajalta, mitä todennäköisesti myös olen, mutta kun jotain päätän, niin periksi en anna, eikä luovuttaminen tule kysymykseen, ei juoksussa eikä elämässä muutenkaan. Katsotaan siis mihin asti päättäväisyys kantaa. 

Vaikka olenkin vielä aika nuori, olen ehtinyt juosta jo paljon ja hieman päälle. Kisaillut en ole kovinkaan paljoa, koska minulle kovin kilpailijank olen minä itse ja itseni haluan voittaa joka treenissä ja kisassa aina kerta toisensa jälkeen. Olen kunnianhimoinen ja haluankin saavuttaa asioita, jotka saattavat tuntua aluksi mahdottomilta. Olen myös käynyt läpi paljon vaikeita asioita, jotka ovat tehneet minusta vahvan. Sairastin vakavan sairauden, josta olen selvinnyt. Viime syksynä alkaneet ylirasitustila ja uupumus ajoivat minut yli kolmen kuukauden ajaksi täydelliseen lepoon ja saivat minut ajattelemaan juoksua aivan toisesta näkökulmasta. Enää en halua urheilla terveyteni kustannuksella, vaan pitää hauskaa ja nauttia täysillä.  Vastoinkäymisistä opitaan ja niistä noustaan aina vahvempana ja viisaampana, niin kävi nytkin. Olen onnellinen jokaisesta kilometristä, juoksu ei ole minulle itsestäänselvyys. Näiden kokemieni asioiden vuoksi osaan iloita elämän pienistä asioista ja ottaa asiat positiivisen kautta. Juoksu on minulle perheen ja läheisten lisäksi kaikki kaikessa.

Vahvuuteni juoksussa on varmaankin se, etten kyllästy mitenkään, vaikka juostaisiin ympäri pientä kenttää monia monia tunteja, osaan myös sulkea väsymyksen ja muut tunteet pois suorituksen aikana. Myös karkkien syönnissä olen huipputasoa ja sitä on harjoiteltu pitkään ja hartaasti.

Suurin unelmani on saada juosta pitkään ja paljon, sekä olla joka päivä paras versio itsestäni. Ja juosta vielä vähän lisää. Sitä pääsee onneksi NBU:lla tekemään!


Suurin unelmani on saada juosta pitkään ja paljon, sekä olla joka päivä paras versio itsestäni. Ja juosta vielä vähän lisää. Sitä pääsee onneksi nbu:lla tekemään!




#19 Elina Järnefelt
























#20 Antti Näreaho

Antin alias "Isin" terveiset lyhyen ytimekkäästi: 

"voit tutustua tapahtumassa, mutta ihan omalla riskillä".


















#21 Jukka Nurminen

Olen tässä muutaman vuoden harrastanut ihmiskoetta keväisin ja varsinkin syksyisin. Konseptina on
osallistua joka viikko ainakin yhteen juoksukisaan per viikko niin monta viikkoa putkeen kun pysyy terveenä ja kisoja riittää. 


Nyt tänä keväänä on tullut hyvä putki keskimäärin aika pitkiä kisoja. Kisakilometrejä on kertynyt noin 216. Olen juoksukisojen suhteen minimoniottelija: kaikki kelpaa 800 m ratakisasta 84,5 km Karhunkierrokseen. 


Nuuksio Backyard Ultrassa ideana on tulla kokeilemaan kisaformaattia ja fiilistelemään tunnelmaa. Jos vaikka 10 kierrosta kiertäisi, ja sitten sen jälkeen lisää jos jostain syystä vielä maistuu.





#22 Vili Jaakola





















#23 Tomi Ronkainen

Terve! 

Pohjoiskarjalaista makua kisaan tuopi tullessaan Tomi 35v. Jalkapalloa pelasin parisenkymmentä vuotta ennen kuin lenkkipolut sitten veivät mennessään. 

Ensimmäisestä maratonistani tulee tänä vuonna kuluneeksi 9 vuotta. Ensimmäinen ultrani oli Sorvan Satku vuonna 2015. Sen jälkeen onkin tullut koluttua niin koti- kuin ulkomaidenkin ultrakisoja. Mieleen painuneimpia kisoja ovat Trans Gran Canaria 128km ja 24h juoksun MM-kisat Ranskan Albissa vuonna 2019, jossa tuli ennätykseni 230km. SM-maratoneillekin olen osallistunut ja sitä kautta saanut salaperäisen lempinimen ”tuntematon mies” : https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/ff9a0b1b-4087-44e7-986d-bfcd1a037aa8 

Vapaa-aika meneekin pitkälti 6-lapsista uusioperhettä vaimon kanssa pyörittäen. Vaimo on ollut kisoissa huoltajanani ensimmäisestä 24h-kisastani lähtien. Tällä tiimillä tullaan myös NBU:lle! 

(Kuva: Sami Vaskola )

#24 Jari Räisänen

Heipparallaa, olen hyvin vajaa viisikymppinen elämäntapailmoittautuja Lappeenrannasta. Lähden mukaanyleensä hyvin lyhyen miettimättömyyden jälkeen ja löydän itseni aikamoisista liemistä, tämä oli melko luonnollinen jatkumo tuohon kenties loppumattomaan ilmoittautumisten sarjaan. Kyseessä on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen konsepti. 

Juoksutaustaa on kymmenkunta vuotta välillä aktiivisemmin ja välillä passiivisemmin. Polkukisoja olen kierrellyt puolenkymmentä vuotta. Ensimmäinen satamailiseni jäi juuri suorittamatta kun luonto puuttui peliin ja sairastuin pari päivää ennen tämän kevään Karhunkierrosta. 100 kilometrin kilometripylvään olen kuitenkin saanut ohitettua kertaalleen 24h rogassa, mutta tuota lähdetään NBU:lle siirtämään eteenpäin, eli tavoite on selkeä.

Vahvuuteni kisoissa on kyllä silti ehdottomasti ilmoittautuminen, nörttitaustani on tässä ehkä vahvuus eli hiiren käyttö tulee niin selkäytimestä etten ilmoittautumistilanteessa menetä yhtään ylimääräistä sekuntia. Tämä ei yleensä auta kisatilanteessa pätkän vertaa, enkä lähde siihen nojaamaan NBU:llakaan.

Olen kyllä suurella mielenkiinnolla tulossa kisaamaan, parhaani teen ja eihän se riitä minnekään, silti uskon että on upea kokemus varmasti edessä.
(kuva: Onevision.fi/Juha Saastamoinen)

#25 Jyrki Leskelä

Täällä huutelee viisikymppinen nuorekas kuntolenkkeilijä Haukiputaalta.

Olen juossut tavalla tai toisella noin 40 vuotta ja muutamiin hölkkätapahtumiinkin erehtynyt
osallistumaan, esimerkiksi 48-tunnin ultrajuoksu (295,567 km), 166 kilometrin
polkujuoksu ja 24-tunnin rogaining. Asfalttimaratoneja on kertynyt hieman yli sata kappaletta ja suunnistuskisoja aikanaan kunnioitettava määrä.

Viime vuosina olen ollut vähän sellainen elämyslenkkeilijä. Muutamia näistä hupailuista mainitakseni: etappijuoksu Nuorgamista-Helsinkiin (1390 km), non-stop juoksu ilman huoltoa Venäjän rajalta Raatteen kylästä Pohjanlahden rannalle Ouluun (234 km), asfalttijuoksu Helsingistä Turkuun (165 km), sekä maraton ilman rihmankiertämää aikaan 4:09:59.

Tähän elämysluetteloon Nuuksio Backyard Ultra sopii vallan mainiosti.

Valttikorttini tähän tapahtumaan on se, että ylikunto tuskin suuremmin vaivaa. Akilleen
kantapäänä on toisinaan kipeentyvä akilleen kantapää.

#26 Janne Tikanoja

#27 Tanja Ilomäki

Olen Ylöjärveläinen elämäntapajuoksija ja maratoonari. Toivottavasti voin NBU: n alkaessa sanoa olevani myös ultrajuoksija. Tavoitteena on siirtyä maratoonarista satamaileriksi Nuts Karhunkierroksella toukokuun lopussa. Kuulostaa isolta harppaukselta, ja sitä epäilemättä onkin, mutta tykkään haasteista ja etenkin isoista haasteista. Ihan kylmiltään en toki näitä haasteita lähde selättämään, juoksua olen pitänyt lähes päivittäisenä rutiinina 13 vuoden ajan ja maratoneja on takana noin 20 kappaletta.


NBU: sta kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä. Päätin heti, että tuolla olen minäkin ensi kesänä. Ja sitä kohti mennään edelleen. Kierros kerrallaan ja matkanteosta nauttien, nähdään heinäkuussa!

T. Tanja


#28 Lauri Heinaro

Lauri Heinaro edustaa uuden sukupolven kestävuus-urheilijoita. Heinarolla takana on useita +24h
seikkailu-urheilu & Rogaining kisoja ja muutama ultrajuoksu kuten Vaarojen 130km tai Lost in Kainuu 32h seikkailu.

Alkuvuosi meni Heinarolle hiihtäessä ja kevät on mennyt erilaisia vammoja parannellessa ja uusia vammoja tutkaillen. Tällä hetkellä osallistuminen on 50/50 riippuu miten vammat parantuvat ja treenaaminen sujuu.

Itse kisaan ei Laurilla ole tavoitetta, mutta maanantaina alkaa työt herralla kello 10.00 eli viimeinen kierros starttaa viimeistään maanantaina 8.00.
Isoin tavoite on huoltojuokoilla jotka haluavat pitää oman ravinto- & nestetason koko ajan tarpeeksi korkealla. Tottapuhuen 2/3 huoltojäsenistä juotuu jättämään tehtävän välistä koska omat kisat siirtyivät samalla viikonlopulle.

Tarinan kirjoitti huoltojoukot Teittinen&Aunula&Hollo

#30 Patrik Buch Lund

#31 Jarno Mantila

#32 Aki Käräjäoja

Hei kaikille. 


Ensin ajattelin, että annan tossujen puhua puolestani, mutta ehkä kuitenkin muutama sananen jo ennakkoon. Starttaan Nuuksiossa ensimmäiselle backyard ultralleni, mutta konsepti on kiehtonut siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran jokunen vuosi sitten kuulin. Muutenkin ultrajuoksukokemus on ohuehko. Pohjalla muutama polku-ultra, joista pisimpänä  Vaarojen 130km. Nuuksiossa on toki tarkoitus tehdä taivalta selvästi aiempia ultria pidempään. 


Juoksun ohella tykkään kovasti hiihtää. Ehdoton suosikkitreeni on pitkä hiihto kevättalven kantohangilla järviä ja luonnontilaisia soita kierrellen. Sulan maan aikaan juoksulenkki jollain itäisen Kainuun lukuisista retkeilyreiteistä ajaa kutakuinkin saman asian. Kuntoilun ohella vapaa-aika kuluu pitkälti rekikoiralauman kanssa touhutessa ja puutarhatöissä.


Arjessa juoksuharrastus ei näyttäydy itselleni järin yhteisöllisenä, vaan juoksen lenkkini lähes aina yksin. Sosiaalisena erakkona juoksutapahtumat ovatkin maltillisesti annosteltuna mukava keino päästä ihmisten ilmoille vaihtamaan ajatuksia muiden juoksijoiden kanssa. NBU:lla ehtii uskoakseni nauttia tuosta juoksuharrastuksen sosiaalisemmasta puolesta. 


Pelkkää yhteisöllisyyden humua en toki Nuuksiosta lähde hakemaan, vaan tavoite on roikkua kisassa pitkään ja antaa jonkun muun päättää, kauanko saa juosta.  Tavoite on omaankin korvaan epärealistinen ja vailla tervettä itsekritiikkiä, joka sopiikin oivasti kisan luonteeseen. Tällä kisaformaatilla en oikein osaa muunlaista tavoitetta asettaa. Aiempiin ultriin olen osannut haarukoida itselleni realistisen tulosodottaman kohtuullisen tarkasti, mutta NBU:lla on kokeilematta hankala arvioida, mihin rahkeet pöljänä päivänä voisivat riittää. 

#33 Maria Westerlund

Hei, 

Olen Maria 39-vuotias ultrajuoksija Kirkkonummelta. Juoksua olen harrastanut 8 vuotta ja ultramatkoja 6 vuotta. Suurin saavutukseni ultramatkoilla on Masokistin Unelman Fakiiri titteli josta olen erittäin ylpeä.

Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme tytärtä ja 2 koiraa. Juoksua aloin harrastamaan kun nuorin tyttöni oli vuoden ikäinen. 3 lasta 4 vuoden sisällä niin kaipasin sitä omaa aikaa ja siitä keksin harrastaa juoksemista. Pikkuhiljaa huomasin että viihdyin aina vain kauemmin lenkeillä. 

Juoksu antaa minulle energiaa, voimaa ja rakastan haastaa itseäni. Olen luonteeltani päättäväinen, energinen ja positiivinen ja luulen että NBU kisa sopii minulle hyvin.

Tulevaisuuden haaveet on juosta Spartathlon. Nähdään kesällä 😊


-Kirkkonummen juoksukaheli

#34 Kari Pöntinen

Olen 55-vuotias helsinkiläinen hölkkääjä. Juoksua olen harrastanut kuutisen vuotta, ja nyt osallistun 3. ultraani. 

Viime vuonna sain NBU- kasteeni. Tuolloin jaksoin 11 kierrosta. Tavoitteena on selvitä tällä kertaa hiukkasen pitempään. Osallistumalla NBU:hun kaupunkilaisellakin on mahdollisuus päästä metsään, ja vieläpä hyvin järjestettyyn tapahtumaan.












#35 Tapani Koskinen

#36 R.I.P Tarja Antell

Menestyksekkään ultrajuoksija Tarja Antellin paikka jäädytetään hänen muistoaan kunnoittaen vuonna 2021.



















#37 Karita Haapasalo-Tuomainen 

Toi tyyppi tossa kuvassa ansaitsee paikkansa seinällä, sillä se on mua viime vuodet lenkkeilyttänyt joka
säällä. Saas nähdä miten juoksu onnistuu ilman hihnaa.

Olin viime vuonna mukana ja leikkini loppui ikävästi mahdottomiin jalkakipuihin. Kotona en meinannut saada kenkiä jalasta, kun olivat turvonneet ilmapalloiksi. Kun vein jalkani lääkärille näytettäväksi, sain vihdoinkin monen vuoden jälkeen diagnoosin. Että jotakin hyvää siinäkin. 

Uskon että saavun lähtöviivalle vahvempana kuin koskaan. Tai no, vahvempana kuin viimeeksi, mikä ei ole kovin paljoa. En tainnut juosta edes ultraa. Nyt ajattelin juosta semmoisen vähän erilaisessa seurassa.

t: Karita




#38 Carl Hobbs

…back to run a few hours in Nuuksio, hopefully in cooler conditions than last year’s sauna. I might even
slow down this year depending on the entertainment =) 
Expecting a great day or maybe even two if I am lucky. Beating last year’s 20 loops should be possible though. 
Racing has been limited and with no real long runs I am expecting it to be tiring, painful and at times just horrendous, but I would not have it any other way… 
Pain only hurts 










#39 Pasi Ukkola

Moi. 

Olen 51-vuotias juoksua harrastava kahden vilkkaan poikalapsen perheenisä. Ekaa kertaa olen NBU tapahtumassa. 

Juoksua aloittelin 2011 ExtremeRunista josta sitten matkat piteni ja yhtäkkiä huomasin hölkkääväni Vaarojen poluilla. Muutaman kerran tullut juostua KK:n 83km ja Vaarojen 65km. Juoksun lisäksi muita lajeja on hiihto, suunnistus, sali ja maastopyöräily. 

Treenattua tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, perheen toiveitakin täytyy joskus ottaa huomioon treenejä suunnitellessa. 

2020 seurailin NBU:ta mielenkiinnolla ja pohdin  osallistumisesta tälle vuodelle. Lähtemistä kyllä epäröin mutta nyt on nimi listassa. Tavoitteena olisi juosta niin kauan kun jalat kantaa ja aika mahdollistaa. 

#40 Jonna Heinonen & #41 Jukka Heinonen

Viime vuoden polkujuoksudebyytin jälkeen palaamme tavoittelemaan uusia ennätyksiä - tällä kertaa
avioparina. 

Tätä tarinaa kirjoitamme viimeistelyleirillä Espanjassa, jossa viritellään elimistöä kisakuntoon. 2020 ensiyrittämällä pääsimme omaan tavoitteeseemme eli 10 kierrokseen ja aloittamaan päivälenkin uudelleen - sen tosin huonolla menestyksellä. Tänä vuonna asennoidumme niin, että myös seuraavan päivän päivälenkkejä juostaan. Sunnuntain puolella olemme myös tällä kertaa lomaa aloittelemassa ja haavoja nuolemassa, toivoen, että jääpussit ja kipulääkkeet riittävät tälläkin kertaa. 

Nyt ainakin takana on yksi aiempi yritys ja roimasti taktista oppia sen pohjalta. Treenipohjan osalta on vähemmän varmaa olemmeko paremmassa vai huonomassa lähtökohdassa. 

#42 Ian Whiteside

Terve, 

Aikataulujen vuosi….2020 ja 2021 ohjelma päällekkäin sekä kisakalenterissa että perhe-elämässä. Paluu

taas Nuuksio Backyard Ultralle, vaikka juuri niiden aikataulujen takia kisa jää tänä vuonna lyhyeksi, mutta se on syy nauttia siitä ajasta mikä siellä on täysillä. Osallistumislipun myyntiyrityskin taisi lähteä käyntiin, mutta Sari se oli kuka sanoi, että  ” Kaikki suoritukset tekevät oikeutta kisalle”.  Näillä mennään ja sitten nautitaan ja harjoitellaan ensi vuotta varten. Ja toimii tietysti treeninä myös tämän vuoden kisaohjelmaa ajatellen, joka sisältää vielä neljä tulevaa ultraa ja viisi vähän lyhempää koitosta… Iiiik, selviinköhän tästä.

 

Siellä nähdään!



#43 Harri Laine

Moi kaikille! 

Olen 43-vuotias perheenisä ja päivisin touhuan erilaisten ATK-asioiden kanssa. Synnyin ja asustelin ensimmäiset 30 vuotta stadissa, mutta sittemmin oman pesueen kasvaessa olen ajautunut pohjoiseen Mt.Keinarin kupeeseen Keravalle. Ja kuvahan on tietenkin Keinukallion länsirinteestä ;) 

Aiempaa urheilutaustaa löytyy lähinnä jalkapallon parista. Ensimmäiset pelit miesten sarjoissa pelasin 14-vuotiaana vuonna 1992 ja viimeiset ikämiesikäisenä 2015. Yrittäessäni pysyä nuorten ja nopeiden hyökkääjien perässä jatkuvasti revähtävien takareisien kanssa, oli käytävä kehityskeskustelu peilin edessä. Kropalle ja pääkopalle annettiin ansaittu pitkä palautumisjakso lopettamisen merkeissä. Jaloissa oli erilaisia vammoja jotka estivät kaiken muun paitsi kävelyn, eikä urheilu tai treenaaminen jaksanut oikeastaan kiinnostaa juuri yhtään.  

Juoksu ilman palloa on aina tuntunut jotenkin vastemieliseltä ja päämäärättömältä. Kaikki pakolliset lenkit futisaikana olivat yhtä tuskaa. En ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka juoksee kymppejä, puolikkaita tai maratoneja. Ultrajouksusta puhumattakaan, joka oli mun mielestä täysin hullun hommaa :D Eikä todellakaan edes sopisi mun raskastekoiselle kropalle (pituutta yli 190, painoa 95+). 

Mutta sitten tuli kesä 2017, pitkäksi venähtänyt kylpyhuone- ja saunaremontti sekä useamman viikon evakkoasuminen koko perheen kera oman äidin luona kerrostalokolmiossa. Tuo koko rumba oli hieman liikaa ja piti päästä iltaisin ulos tuulettumaan. Kaivoin joskus 90-luvulla ostetut lenkkarit esiin ja päätin antaa hölkkäilylle mahdollisuuden. Tein itseni kanssa diilin että aloittaisin rauhassa ja kokeilisin pari kuukautta. En lopettaisi vaikka alku olisi kuinka tuskaisen tuntuista. Jos homma tuntuisi vastemieliseltä tämän parin kuukauden jälkeen, niin voisin nakata lenkkarit takaisin kaapin perukoille lopullisesti.

Juoksu kuitenkin rupesi maistumaan ihan eri tavalla kuin joskus aiemmin ja nopeasti päivitin lenkkarit tälle vuosituhannelle. Pienet omat tavoitteet kasvoivat ja samalla säännöllinen "treenaaminen" rupesi kiinnostamaan. Löysin hyvin nopeasti itseni juoksemassa metsissä, mutta tähän varmaan oli syynä se etten halunnut olla kadulla kenenkään silmien edessä hölkkäämässä :) Tajusin heti, että mitkään kelloa vastaan juostavat katutapahtumat eivät olleet mua varten, vaan nautin enemmän rennommasta menosta metsässä. Samalla jonkun pidemmän ultramatkan suorittaminen vaikutti riittävän hölmöltä idealta ja lisäksi sopivalta pitkän ajan tavoitteelta. Ja vain vajaan puolentoista vuoden päästä ensimmäisestä lenkistä, löysin itseni kokeilemassa ultrailua Joensuu Night Runissa.

Nyt tuota pitkän ajan tavoitetta lähdetään kokeilemaan, kun Rukalla pitäisi startata 160 kilsalle. Rennosti retkeilyfiiliksellä ja maaliin pääsy ainoana tavoitteena. Viime vuonna Heavy Metal Ultrassa tuli kokeiltua backyardia, mutta siellä kova helle hyydytti miehen. Toivottavasti heinäkuussa olen kk:n jäljiltä ehjänä viivalla ja pääsen testaamaan lisää omaa henkistä selkärankaa tässä niin ihanan ahdistavassa kilpailumuodossa. Lisäksi toiveena on, että Nuuksiossa olisi perinteiset juhannuskelit.

#44 Tommy Granlund

Hejsan, 

olen Tommy, keski-ikäinen nuori mies ja konttorirotta Espoosta. Juoksun aloitin loppuvuodesta 2018 kun lasten ikääntyessä piti keksiä tekemistä oman elämän hiljalleen palautuessa omaan haltuun. Juoksu oli hyvä valinta, etenkin näin Covid aikana, ja auttaa hyvin pahimman apatian välttämisessä, eikä juoksuporukoissa vallitseva yhteishenki ole sekään kaduttanut. Pitkän matkan kokemuksia ei vielä montaa ole, mutta Karhukierroksen 83:lle ehtii vielä harjoittelemaan ennen Nuuksion seikkailua. Sitten vain uutta ennätystä hakemaan….
 
Nuorempana tuli liikuttua monipuolisesti lähinnä fudista ja säbää pelaillen, mutta nämä pikkuhiljaa siirtyneet sivuun useammastakin syystä. Eihän tässä iässä enää tahdo osua liikkuvaan palloon :)
 
Ajattelin rustata tähän myös DNFn ensiselitykset, mutta hoidetaan se sitten lennosta. Toivon mukaan ehdin kyllästyttämään mahdollisimman monet jutuillani, sillä tarkoittaahan se pitkää kisaa. Tavoitteina minulla on omien rajojen haastaminen, mahdollisimman terve vanhuus ja ehjät kengät. Vi ses i Noux  
 
-Tommy

#45 Jani Hitonen

Minulle ikä ei ole pelkkä numero, se on kisanumero eli: 45


Vuonna 2019 lähdin, lähinnä kokeilumielessä, juoksemaan ensimmäistä Backyard Ultraani. Kisa meni yllättävän hyvin ja juoksin siiheen mennessä pisimmän matkani. Tuon jälkeen oli tarkoitus keskittyä UTTF:än kiertämiseen parin vuoden ajan, mutta sitten maailmaan iski joku virus ja ne suunnitelmat menivät jäihin. Tilalle tulivat toinen ja kolmas Backyard-kisa ja nyt edessä olisi jo neljäs Backyard Ultra kahden vuoden sisään.


Miten sitten olen valmistautunut tulevaan koitokseen? 


1) Lepäämällä:


Luin eräästä suomalaisesta juoksublogista että ulkona ei voi treenata jos lämpöasteita ei ole vähintään 20. Otin tästä ideasta kopin ja siirryin jo alkutalvesta sohvalle köllöttämään ihan tositarkoituksella. Tätä tosin edesauttoi myös se, että molempiin pohkeisiin iski joku ihmeellinen tulehdustila eikä reippaampien lenkkien/mäkitreenien vetäminen ollut mahdollista.


2) Maratoonaamalla:

Maratonin mittaiset pitkikset ovat erinomaisia treenejä NBU:ta ajatellen. Nyt nämä oli kuitenkin suoritettava kohdan 1 periaatteen mukaisesti sohvalta käsin, joten tyydyin lähimpään vaihtoehtoon: TV-sarjamaratoneihin


Aloitin Babylon 5 scifi-sarjan viidellä tuotantokaudella (76 tuntia). Tästä sarjasta opin ainakin sen että avaruusolioihin ei pidä koskaan luottaa, ne kun ovat jatkuvasti juonimassa jotain selkäsi takana. Tämä tieto voi osoittautua hyödylliseksi NBU:n toisen vuorokauden aikana jos hallusinaatiot pääsevät valloilleen.


Seuraavana oli vuorossa Lost-sarjan kuusi tuotantokautta (86 tuntia). Sarjasta jäi erityisesti mieleen kohta jossa lentoturmasta selvinneiden piti käydä painamassa tietokoneen nappia 108 minuutin välein jotta maailma pelastuisi. Sehän on suunnilleen yhtä hölmö idea kuin 6,71 km:n juokseminen 60 minuutin välein ilman että maailma pelastuu.


Lopuksi rupesin jo keventelemään kisaa kohden ja valitsin kuivan brittihuumorin ystävänä viimeiseksi maratoniksi "Maanalainen armeija iskee jälleen"-sarjan 10 tuotantokautta (40 tuntia). Tässä sarjassa ranskalaiset ovat himokkaita juonittelijoita, saksalaiset hassuja perverssejä ja britit erittäin tyhmiä  ...hyvin sekalainen joukko siis, vähän niin kuin kilpailijat NBU:n lähtöaluella.


3) Parantamalla maksimaalista hapenottokykyä ja vähentämällä ilmanvastusta

Huomasin että Simpasen Juuson vauhti ja kisatulokset ovat parantuneet huomattavasti sen jälkeen kun hän ajoi hiuksena pois. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja vedin itsekin letin sileäksi. Paino putosi heti ja sen myötä maksimaalinen hapenottokykykin parani (astmaatikolle tämä on harvinaista herkkua). Luotto on kova että tästä tule olemaan hyötyä viimeistään NBU:n loppukirissä.


Tulosennuste:

NBU 2019: 20 kierrosta

NBU 2020: 17 kierrosta

NBU 2021: ?


Kehitykseni on yleensä täysin lineaarista joten laskevan trendin mukaisesti tulokseni tulee tänä vuonna olemaan 14 kierrosta. Samaa kaavaa käyttäen voi myös laskea että tulen saavuttamaan maagisen 0 kierroksen rajan vuoden 2026 NBU:ssa jolloin ikää mittarissa on tasan 50v.


Totta vai tarua? ...vaiko kenties Backyard Ultrailijoille tuttua "PPPPP":tä?

(PPPPP = Pitää Pystyä Puhumaan Paskaa Puuskuttamatta)


Instagram: @hyvakuntoisena_hautaan

Blogi: https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com


#46 Rain Seepõld

#47 Pauli Sivula

Pauli Sivula, 35 v, Helsinki. Viimeiset kymmenkunta vuotta on harrastuspuolella mennyt enempi
kiipeilytouhujen parissa, juoksu on tullut säännöllisemmin kuvioihin mukaan parin viime vuoden aikana. MRM 75 viime syksyltä on toistaiseksi pisin juoksulenkki eli varsin noviisi vielä näissä ultratouhuissa. 

Vahvuuteni kisassa voisi olla vaikka se, että kävelen aika vauhdikkaasti. Toisaalta myös unenlahjoissa löytyy, joten saa nähdä mitä unissakavelyä tästä tulee!

Backyard ultra -konseptista tulee muuten kovasti mieleen Richard Bachmanin eli Stephen Kingin dystopia Pitkä marssi (The Long Walk), mutta toki hieman inhimillisempänä versiona. Täytyypä lukea tuo tässä vielä ennen kisaa uudestaan.


#48 Heikki Kiili

Juoksu on minulle monella tapaa hyvää. Äidilläni on ollut tapa laulaa että "juokse mun poikani, juokse ja
liiku. eihän töppöset vanhana liiku..." Niin juostaan nyt sitten kun se kerran onnistuu. Viime vuonna olin mukana juoksemassa tusinan verran tunteja ja koin kaikenlaista mielenkiintoista uutta. Enemmän on enemmän ja ilmeisesti ihmiselle on hyväksi olla hieman enemmän. Tänä vuonna siis on tarkoitus olla hieman enemmän. Valmistautuminen on ollut tänä vuonna parempaa ja uskon vahvasti tulevaan. Olen esimerkiksi ostanut itselleni oikean kokoiset kengät jo nyt ja myös päättänyt jättää tänä vuonna "nahkahousu-kortin" käyttämättä. Todennäköisyydet ovat siis puolellani olla enemmän. 


Odotan toisten kanssa rupattelua ja kokemuksen jakamista. Se on hienoa olla kimpassa hieman enemmän.


#49 Teija Rantanen

Juoksu, hiihto, tankotanssi, golf, kuntosali, laskettelu, pyöräily ja kävely ovat lajeja, joiden parissa viihdyn oikein hyvin. Välillä pääsen myös tennistä pelaamaan, mutta tosiaan aivan liian harvoin.  

Juoksua harrastan eniten, koska se on minulle kaikkein helpointa aloittaa jo ihan käytännön syistä. 

Tämän vuoden tavoitteet juoksussa ovat: 
  • 3000 m cooperissa - edellinen tulos viime syksyltä 2850 m
  • 10 km ajassa 47 min - edellinen tulos 48 min 40 s
  • 5 km ajassa 22 min 30 s - edellinen tulos 22 min 59s
  • Nuuksio Backyard 10 kierrosta - ensimmäinen kerta
Miksi harrastan tavoitteellisesti? Koska se tunne, minkä saan tavoitteen saavuttamisesta, on niin mahtava! Siksi mulla on ollut oma valmentaja kohta vuoden verran tekemässä treeniohjelmia.  Mihin tähtään juoksussa? Tähtään sinne minne voin päästä näillä mun harjoitteilla eli en tiedä mihin tie vie. Normaalisti juoksen noin 50 km viikossa, mutta nyt tullut hiihtoa juoksun tilalle, joten nyt juoksen riippuen viikosta noin 30 km viikossa ja hiihdän noin 40 km viikossa. Kesällä kilometrejä tulee helposti enemmän, kaikkea ei tule laskettua.

#50 Jon Brazier

Moi! 

This will be my first backyard ultra and I can't wait.  I don't really know what to expect but that's kind of the beauty of ultra running. 

 I'm a massive fan of Nuuksio, I just love the area.  Having run the Nuuksio ultra for four consecutive years and booked in to go again this September I'm just happy to part of this event and spending more time on these fabulous trails with a bunch of fabulous runners.  I've always had a really rough time in that event for some reason but that doesn't mean I don't love it. 

As for my target, I just want to get to the point where I really can't continue.  If I manage that I'll be a happy guy.   I'm not expecting any miracles I just hope I stop because I can't go on and not because of any other factors.   It's a fantastic concept and if we're all lucky each and every one of us participating (expect for one 🤣) can reach our own personal limit.  That would be absolutely amazing and absolutely horrendous all at the same time, and that's how I like it.  Man I love this sport.  See you on the 2nd.  Jon 

#51 Lassi "Larska" Heinilä

Olen 30 v helsinkiläinen mikrobiologi. Taustalla on vähän juoksua, suunnistusta ja muuta ulkoilua. Ensimmäisen puolimaratonin juoksin joskus 16 tai 17 vuotiaana. Kestävyys ja juoksu on siis kiinnostanut, mutta treenimäärät ovat olleet vaihtelevan kohtuullisen maltillisia. Välillä olen käynyt kokeilemassa eri kisoja jalan, hiihtäen tai soutaen. Yleensä tuloslistan hännillä, mutta aina maalissa. Kerran sovin kaverin kanssa baarissa, että ennen kun täytän 30 vuotta niin pitää juosta maraton. 2019 juoksin ensimmäisen maratonini sopimuksen rajoissa. Sen jälkeen synkän syysunelman 50 T sarjassa. Tänä vuonna kokeilin triathlonia perusmatkalla ja nyt on ainakin Synkkis taas kalenterissa. 

Seurasin 2020 NBU:ta mielenkiinnolla ja kypsyttelin ajatusta omasta osallistumisesta. Vähän epäröin mukaan lähtemistä ja mietin, että pitäisikö säästää paikka jollekin oikealle juoksijalle. Totesin kuitenkin, että rahalla saa ja ilmoittautujat ilmoittautuu, paikat menevät varmaankin innokkuusjärjestyksessä. Tässä sitä nyt ollaan sitten, vielä on melkein vuosi aikaa valmistautua. Tavoitteena on juosta kierros kerrallaan ja katsoa miten pitkälle pääsen.



#52 Jaakko Soudunsaari

Olen muutaman vuoden juoksua harrastanut etätyöläinen Rovaniemeltä. Kokemusta on erinäisistä pitkistäkin kisoista, mutta nöyryys lajia kohtaan on säilynyt. 

Tarkoitukseni oli osallistua NBU:n jo viime kesänä, mutta erinäiset aikataulumuutokset sitten veivätkin minut huoltojoukkoihin. Mukavaa oli sekin touhu ja kisatunnelma oli aivan mahtava. Olikin selvää, että tänä vuonna juoksisin kisan, kunnes… julkaisivat NUTS300:n, joka oli näin lappilaiselle ultrapolkuilijalle unelmakisa. NBU jääkin nyt sitten viimeiseksi treeni-pitkikseksi ennen tuota kisaa, joten tavoitteena on morjestaa kavereita, juosta 6-8 kierrosta, testata varusteita, totutella taas pitkästä aikaa yöjuoksuun ja kenties jäädä huoltajaksi. Ehkä ensi vuonna sitten sata lasissa!

(Kuva Rami Valonen)

#53 Tommi Lindroos

Olen 32-vuotias nopeaa vauhtia hidast.. eikun siis keski ikäistyvä perheen isä ja innokas juoksun harrastaja Espoosta. 

Juoksu harrastuksen aloitin vasta vuonna 2017 joten vuosia on vähän vasta takana mutta toivottavasti vielä monta edessä. Juoksu harrastukseni lähti liikkeelle vähän kuin vahingossa kun eräänä palkkapäivänä kävin hetken mielijohteesta ostamasta ensimmäiset juoksukengät ja sillä tiellä ollaan vieläkin, mikä on nyt eskaloitunut siihen pisteeseen että kirjoitan NBU:n vuoden 2021 juoksija galleriaan pientä esittelyä itsestäni. Lyhyestä juoksu urasta huolimatta kokemusta on kertynyt puolimaratonista aina pariin ultra juoksuun. Ultra matkojen saaga saa siis toivottavasti kesällä jatkoa NBU:lla johon lähden tietysti haastamaan muita juoksijoita mutta ennen kaikkea oppimaan lisää ultra juoksusta. 

Kisa formaattina Backyard Ultra vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja onhan tämä tietenkin koettava itse, mietin jo viime vuonna osallistumista mutta rahkeet ei riittänytkään. Tänä vuonna en sitten keksinyt yhtäkään tekosyytä miksi en lähtisi katsomaan miten pitkälle kunto ja pää riittää tällä hetkellä. Kisataktiikkani on sen verran salaista tietoa että en sen enempää sitä lähde tässä avaamaan, paitsi että intuitiolla mennään mahdollisimman monta kierrosta.

#54 Jussi Ikonen

Ensikertalainen ultrassa ja tavoitteena edetä ainakin nyt se maratonin verran. Tsemppii kaikille!




















#55 Aaron Kennedy

I moved to Helsinki earlier this year from Belfast, Maine in the US. 

I'm an avid trail runner and have found the terrain in Finland very similar to Maine. 

I started running five years ago with my dog who is almost always running with me. I ran my first ultra distance three and a half years ago so I'm very new to ultra running. I've always been fascinated by Laz's races since I first heard about the Barkley Marathons. I'm currently running GVRAT and have dreams of LAVS someday (I grew up in Tennessee so running across the state is appealing!) I tried the Backyard format three times last year, once on my own and the two virtual editions of the Quarantine Backyard Ultra. This will be my first time running a Backyard with other people! And it's exciting to run with someone who will be going to Big's this autumn! 

#56 Juhani Ikonen

























#57 Sammy Loitto
























#58 Jani "Epäurheilija" Lempinen

Tämähän on neljäs kerta, kun asetun backyard ultra kilpailun lähtöviivalle lappu rinnassa. Joku ihmeen
juttu tässä kilpailumuodossa viehättää minua suunnattomasti. 


Kilpailua kuvastaa parhaiten Lazaruksen lausahdus ”se on hauskaa, kunnes se ei enää ole sitä”. Tämä pätee kilpailuun älyttömän hyvin. Se kuinka nopeasti hauskuus sitten loppuu saattaa yllättää. Jotkut ovat myös kuvailleet backyard ultraa brutaaleimmaksi kilpailumuodoksi, mitä on keksitty. Voin myös kuvitella tämän pitävän paikkaansa. 


Tällä kertaa lähden kilpailuun kovemmassa kunnossa kuin koskaan ja minulla on ainoastaan yksi tavoite, jota olen hokenut itselleni big’s backyard ultra satelliitti kisasta lähtien. 


”Vain voitto riittää”


Eihän tämmöisessä kilpailussa voi olla muunlaisia tavoitetta? Kaikenlaiset muut tavoitteet pehmentävät mielen. Tietysti lähden nöyrällä asenteella mukaan kilpailuun ja tiedostan, että mitä tahansa voi sattua, mutta kaikki edellytykset tavoitteeseen pääsemiseksi ovat nyt kohdillaan. Mitä nyt murtunut kylkiluu haittasi vähän harjoittelua kuukauden päivät, mutta sen verran voin antaa tasoitusta. 


Odotan innolla, että pääsen taas tapaamaan uusia ja vanhoja tuttavuuksia. 


#59 Mikko Aaltonen

#60 Raphael Kaelin

I am Raphael from Switzerland and I am 56 years old. I've only been running since 2008, although I can't
run for health reasons, so I do the running events in power walking style. 

Since then, I have completed several dozen marathons and ultra runs all over the world. I am particularly fond of 100 kilometre desert runs in Africa. 

I really like the BYU format because it's not primarily about speed (unfortunately I can't do that with walking), but about endurance. After my first BYU 2020 in Zurich, I'm really looking forward to my second one in the far north.






#61 Janne Nieminen

Moro kanssajuoksijat ja muut takapihaultrasta kiinnostuneet,

 

Olen nelikymppinen fiiliksen ja aikataulujen suomien mahdollisuuksien mukaan reenailija. Monenlaista lajia ja kisaa on tullut kokeiltua tähän ikään mennessä; extremejuoksuista seikkailukisoihin, pitkänmatkan hiihdosta sotilasmoniotteluun sekä melkein kaikki pyöräilyn alalajit maantiepyöräilystä maastopyörä enduroon. Pohjat ja innostus kestävyysurheiluun on kuitenkin rakennettu junnuna hiihtämällä. 

 

Ehkäpä suurin tekijä sille, että tällä hetkellä ylipäätänsä juoksen sekä olen juoksemassa Nuuksio Backyard Ultraa on samalta työpaikaltakin tuttu ultrajuoksija joka ilmestyi ensin telkkariin ja sen jälkeen sai kesällä 2020 somenkin sekoamaan huikeiden suoritusten saattelemana. Näistä sankariteoista motivoituneena tuli testattua takapihaultrakonseptia aika kevyellä valmistautumisella ja rohkaisevien tulosten sokaisemana tulikin laitettua ilmoittautuminen tähän hullutukseen…;)

 

Sanottakoon vielä, että juoksu ei aikaisemmin ole missään vaiheessa ollut lajina minulle mitenkään mieluisa tai edes lajivalikoimassa, mutta tässä takapihaultra konseptissa on sitä "jotain" mikä sai innostumaan juoksusta ihan uudella tavalla. 

Vanhasta "antijuoksijasta" onkin viimeisen vuoden aikana tullut wannabee ultrajuoksija.

 

Tavoite Nuuksioon: "Niin kauan juostaan kun jalat kantaa ja kello antaa luvan"

 

Nähdään poluilla!

t. Janne

https://www.instagram.com/nija80/


#62 Timo Mikkonen

Moi!

Olen 40-vuotias ultrajuoksunoviisi, joka on harrastellut hölkkäilyä, suunnistelua ja hiihtelyä vaihtelevissa määrin lapsuudesta saakka. Muutamassa kylähölkässä ja polkujuoksukisassakin on tullut vuosien varrella käytyä, mutta maratonia pidempiä matkoja en ole numerolappu rinnassa vielä juossut. Ja pitäähän sitäkin yrittää.
  
NBU:lle siksi, että pääsee kesken kisan ihan luvan kanssa lepäilemään ja syömään eväitä (jos vain ehtii) eikä jää edes kilpailun kärjelle yhtään. Ja myös siksi, että kilpailija numero #61 yllytti mukaan.
Tavoitteena on tehdä kunnon mukainen suoritus, johon voi olla kisan jälkeen tyytyväinen. Nähdään starttiviivalla!




#63 Karoliina Salmela

Heipparallaa,

olen Karoliina ”Huruliina” ”Hurjaliina” Salmela. 

30-vuotias perheenäiti Lohjalta, joka yrittää juosta kolmenkympin kriisiä pakoon! Lähdin lennosta mukaan NBU:lle, kun ystäväni Jari antoi osallistumisensa minulle, Kiitos <3 Ensimmäistä kertaa siis mukana ja en tätä ole mitenkään suunnitellut, mutta onhan tässä melkein kuukausi aikaa miettiä. Kisakunto on mikä on. 

Juoksutaustaa on takana noin kuusi vuotta ja sen aikana on juostu useampi maraton sekä pari ultraa, joista pisin on omatoiminen Lohjanjärven ympärijuoksu 66 km. 

Terkuin
Karoliina 

Kuva: Jani Salmela 

#Vegaanijuoksijat 


#64 Lauri Toivonen

Lauri                            























#65 Juho Maalahti

#66 Teemu Lammi 

Hölkkääjä Teemu Lammi

NBU organisaattori Sari Heerman haastatteli Teemun juoksijagalleriaa varten. Tai ei oikeasti haastatellut, mutta olisi voinut esittää nämä kysymykset.

Kuinka paljon sinä osallistumisellasi mielestäsi tuot lisää NBU:n kilpailijoiden tasoon ja järkevyyteen? Molempien mainitsemiesi määreiden taso laskee osallistumiseni myötä. En kuitenkaan pidä järkevyyttä relevanttina ominaisuutena tässä kilpailuformaatissa.

Mitkä ovat tavoitteesi NBU kisassa? 

Tavoitteeni on voittaa vuoden 2025 NBU ja olen kiivaasti odottanut ko. kilpailun ilmoittautumisen aukeamista. Tämän vuoden kilpailusta haen pelkästään äärimmäisen tärkeää kokemusta, havaintoja ja taktista osaamista. Tämän vuoden kisassa jokainen juostu kierros palvelee tätä tarkoitusta. Viime vuonna, ja edellisenä vuonna, en olisi selviytynyt yhdestäkään kierroksesta, joten olen huomattavasti kehittynyt juoksijana.

Olet kärsinyt kaksi edellistä kesää jalkavaivoista, kuinka hyvässä juoksukunnossa olet heinäkuussa?

Jalkavaivat jatkuvat edelleen ja olen joutunut rajoittamaan juoksumääriä ja korvaamaan juoksua pyöräilyllä. Pystyn kuitenkin yksittäisenä päivänä juoksemaan hyvinkin pitkään, kunhan pidän vauhdin hölkkätasolla. Asvaltti on oletettavasti pahempi kuin pehmeämpi polkualusta. Varaudun kuitenkin useilla erilaisilla kengillä, pohjallisilla, teipeillä ja muilla härpäkkeillä matkaan.

Mitä muita tavoitteita sinulla on kisakaudelle 2021?

Tavoitteena on juosta Helsinki10 virtuaalikisa huhtikuussa ja parantaa omaa vuodelta 1998 olevaa kympin ennätystä. NBU:n jälkeen kauden päätavoitteena on olla podiumilla Himos Trailin 18km:n matkalla ja suoriutua kunnialla lokakuussa Vaarojen maratonista. Eihän näistä mikään toteudu, mutta kisan jälkeinen pettymys on jotenkin koukuttava, ja mukaansa tempaava tunne.

Miten valmistaudut tämän kesän NBU kisaan?

Perushölkkäilyn lisäksi, teen viikoittain yhden minulle ylipitkän noin 3-4 tunnin lenkin, joko hölkkäillen tai yhdistelmäharjoituksena juoksu/pyöräily. Lisäksi yritän tehdä 1-2 tätä huomattavasti pidempää täsmätreeniä mukaellen kisaformaattia. Teen myös yhden työteliäämmän pariviikkoisjakson, jossa kokeilen nostaa päivittäistä juoksumäärää reilusti. Seuraan tietenkin muiden kisaajien valmistautumista ja otan oppia, sekä hämään.

Mitä tarkoitat hämäämisellä?

Tietenkin paineiden lisääminen muille on hyvä tapa tähän. Käytän myös samaa taktiikkaa kuin suurjuoksija Jumisko, joka jakaa Stravaan vain noin neljänneksen omista harjoituksistaan.

Ketkä ovat suosikkejasi NBU 2021 kisassa?

Kuulin huhuja, että suuret idolini Jani Lempinen ja Janne Simola ovat rautaisessa iskussa. Heille tuskin kukaan mahtaa enää mitään.

Mitkä ovat vahvuutesi juoksijana?

Lähtönopeus. Minulla on edelleen voimassa Suomen pikajuoksuhistorian karkein varaslähtö. Se oli Länsi-Pohjan kuntien koulujen välisestä 100m:n kisasta -80 luvulta. Katsoin lähettäjän pistoolin suuliekistä, milloin lähden (Tämä on huomattavasti nopeampi tapa kuin odottaa ääntä). Lähdettyäni matkaan pysähdyin noin kymmenen metrin jälkeen odottamaan, varaslähdön merkistä ammuttavaa toista laukausta. Opettajamme huusi: ”Juokse hirvi, ei ole tullut toista laukausta.” Muutkin kilpailijat olivat kuitenkin jo tässä vaiheessa lähteneet matkaan ja ohittavat paikkaa, jossa seisoin. Säntäsin tämän jälkeen toisten perään sijoittuen lopulta pistesijoille kahdeksan parhaan joukkoon.

Millä taktiikalla lähdet NBU kisaan?

Teen etukäteen tarkat laskelmat itselle optimaalisesta kierrosvauhdista/ tauon pituudesta. Merkkaan mieleeni reitiltä myös tiettyjä väliaikapisteitä. Suunnittelen myös huoltotapani. Sää vaikuttaa myös kisaan merkittävästi ja omalta osaltani mahdollinen helle. En siedä hellettä juoksussa yhtään. Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin jokainen kierros palvelee tulevaisuutta, eikä minulla ole mitään tiettyä tavoite kierroslukua mielessä. Ja jos olisi, niin en paljastaisi.

Mikä NBU kisassa viehättää?

Se, että tässä kisassa vain voittaja saa virallisen tuloksen ja kaikki muut ovat yhtä huonoja. On hienoa olla yhtä huono kuin useat oikeat juoksijat, jotka jaksavat juosta uskomattoman pitkään.

Tarkoitatko tällä että, sinun tulevaa parin kierroksen juoksua voidaan pitää saman arvoisena kuin esim Kati Ahokkaan viime vuotista huikeaa tulosta 32 kierrosta?

Molemmat löytyvät viralliselta tuloslistalta kohdasta DNF (ESJM, Et Sitten Jaksanut Maaliin), eli kyllä.

Oletko tässäkin haastattelussa nyt vain hämännyt ja todellinen tavoitteesi on voittaa tämän vuoden NBU?

En halua vastata enää näihin sinun kysymyksiin.


#67 Janne Simola

Moi

Minä olen Janne "Linola" Simola. Tunnettu myös häshtägillä #mieskarkki. Tänä vuonna meidän tiimi on kokonaisuudessaan kasassa kun #miesmalli Tomas Luoto on myös mukana kisassa. Mehän ollaan jo Backyard ultra veteraaneja molemmat. Tosin ei kisailusta. Mutta eikö se huoltaminenkin ole arvokasta kokemusta? Ainakin se oli rankempaa kuin juokseminen.  

2019 olin ekan kerran huoltamassa kun kisa oli aika pieni. Heti tuli ajatus että tämä on siistiä. Viime vuonna pääsi sitten itse kisailemaan. Pikkasen jäi hampaankoloon kun polvi alkoi kiusaamaan ja päätin keskeyttää mielestäni silloin liian aikaisin ettei tule mitään vakavampaa ja saa terveenä jatkaa kesää. Varmasti oli ihan hyvä päätös kuitenkin. Kisa alkoi muutenkin kivoissa merkeissä kun sillä viikolla alkaneen helteen takia oli aamusta kiva pikku vesiripuli ja päänsärky joka jatkui 6h kisan aikana. Päätin sitten ottaa 800mg buranaa ja sillä se sitten lähti. Kun polvi alkoi särkemään niin ei enää viittinyt lisää ottaa kun otti huomioon nuo lämmötkin. Kisa itsessään oli kuitenkin hauska ja hauskaahan sinne taas lähdetään pitämään. Tässä konseptissa on mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä. Talven pikku vammoista on nyt selvitty ja kondis on taas paljon parempi kuin viime vuonna joten juoksun pitäisi olla kevyttä. Ainakin johonkin pisteeseen asti :) Vähän kisanomaista treeniä ja kevyttä määrää vaan vielä ennen kisaa niin hyvä tulee. Olihan se Garminin mielestä viime vuonnakin jo toki palauttava lenkki :) Kiva eväsretki kavereiden kanssa tulossa.

#68 Tomas Luoto

Tomaksen esittelyn on kirjoittanut Nyyti, Tomaksen puoliso: 
 

Tomas “miesmalli” Luoto, tuo Roihuvuoren säihkysääri, asettuu ensimmäistä kertaa tämän kisaformaatin lähtöviivalle. Viime kesän NBU:ssa Tomas hääri huoltoalueen puolella pitämässä turkulaisvahvistuksia liikkeessä ja myöhemmin samana vuonna pikkujoulutapahtuman jälkeen häntä on voitu kutsua ultrajuoksijaksi. Lähipiiri on pitkin vuotta kuunnellut Tomaksen järkähtämättömiä sanoja siitä, että hän ei missään nimessä aio osallistua tähän kisaan vielä tänä vuonna. Mitä tapahtui?

Elämässäni piti tapahtua todella paljon ennen kuin löysin juoksemisen salat elämäntapamuutoksen myötä. Ensimmäisen vuoden juoksin todella kovaa, ikään kuin olisin saanut kiinni menetettyä aikaa. Liityin #strengthforareason -projektiin, aloitin yhteistyösuhteen valmentajan kanssa ja joidenkin kuukausien jälkeen päätin alkaa myös kuuntelemaan häntä, joten opettelin juoksemaan hitaammin. Kaksi vuotta sitten osallistuin ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan Bodom Trailiin, jonka jälkeen olen ollut myyty. Viimeisimpänä tempauksena tuurasin kaveria parin viikon varoitusajalla Markkasen maratonissa, josta kirjoihin merkittiin ensimmäinen DNF 💪

Juoksemisen kautta on saanut liittyä hienoon yhteisöön, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja löytää uusia ystäviä. Kestopalkintona juoksemisessa on se, että saa syödä hyvin. Kestotavoitteena on puolestaan se, että paikat pysyisivät kunnossa, jotta saan tehdä tätä niin pitkään kuin haluan. 

Onhan tässä juoksemisessa jotain mieletöntä. Väinö Linnan sanoja korkealentoisesti mukaillen: ”Täällä sopii hiljetä äänettömyyteen, löytää runollinen puoli ja tulla sielukkaaksi. Silmiin ilmestyy sisäänpäin kääntynyt katse, joka kertoo, että ihmisellä on itsessäänkin jotakin jonka kanssa voi seurustella. Sanotaanhan, että ihminen tulee noin niin kuin paremmaksi mieleltäänkin. Kenties hiki tuo tullessaan piruja pois sisältä. Sietäisi tutkia asiaa.”

https://www.instagram.com/tomasluoto/

https://www.strava.com/athletes/42602921 


#69 Mikko Hirvonen


Moi. 

Olen Mikko ja ensimmäistä kertaa Backyard Ultralla mukana. 

Tänä vuonna takana Suomi-Juoksu 100km. 

Hienoa päästä vihdoin mukaan!













#70 Marianne Mäkinen


Moro,

olen 50 rajapyykin ylittänyt nuori nainen Tampereelta. Juoksua ja tarkemmin ultrajuoksua on tullut jokusen vuotta harjoiteltua ja harrastettua. 

Back Yard-konseptista minulla on viime syksyltä yksi kokemus, joka innoitti lähtemään mukaan tähän kesäkisaan. Saas nähdä, miten pää nyt kestää tämän ihmiskokeen ja kuinka monta lakeamista tulee kinttupoluilla 😁








#71 Visa Kivinen

Juoksijanimi Sarvijoen Eka Vekara
(oikea nimi Visa Kivinen):

Nuuksio Backyard Ultraan osallistuin ensimmäistä kertaa vuonna 2019. Tuolloin taival metsässä päättyi vuorokauden täyttyessä, matkaa kertyi 100 mailia eli 161 km, ’4. sija’. Olin tähän suoritukseen sekä tyytyväinen että pettynyt, pitkälle pääsin, mutta vatsan imeytymisongelmat veivät mahdollisuuden jatkaa. Viime vuonna onnistuin tavoitteessani eli menemään pidemmälle (174 km / ’3. sija’) kuin edellisenä vuonna, vaikka olosuhteet olivat kyllä kovan helteen vuoksi todella haastavat. Nyt olen siis mukana kolmannen kerran ja olen viime aikoina pohtinut, että miksi? En ole löytänyt yhtään järkevää syytä. Ehkä edellisen vuoden kisat ovat menneet yli odotusten ja on ollut vaikea lopettaa. Toisaalta tykkään todella paljon tämän tyyppisestä kisasta, jossa osallistujia on pieni määrä ja siksi erityisen hyvä tunnelma. 

Vaikka tässä kisassa periaatteessa kilpaillaan muita vastaan ja haetaan ainoastaan voittajaa, niin itselleni on kuitenkin tärkeämpää mahdollisimman hyvä oma suoritus. Lähden myös tämän vuoden kisaan kasvattajaseurani Peräkylän Ponnistuksen mottoa seuraten: Tosissaan, mutta ei vakavasti! 

T: Visa Kivinen alias Sarvijoen Eka Vekara

#72 Hannes Veide

Hello! 


As all ultrarunners like to run a lot and so do I. Sometimes it seems that I have forgotten walking. 

I like long and slow races a lot, especially backyard ultras. And I really like Nuuksio wonderfull technical course. You have strong runners there and strong competition inspires me to come to race. 

I've won Heavy Metal Ultra last man standing twice, but NBU difficult daytime track will be exiting challenge. 








#73 Ville Niemenmaa

Olen 47-vuotias ultrajuoksun harrastaja Ylöjärveltä. 

Osallistun kolmatta kertaa backyard-kisaan. Viime kesänä "kompuroin" 17 kierrosta ja syksyllä selvitin 36 kierrosta. Ja tänä kesänä: kolmas kerta toden sanoo... ??
















#74 Ashprihanal Pekka Aalto


























#75 Pasi Koskinen


Tervehdys teille, takapihan tallaajat!



Olen Pasi Koskinen, 57-vuotias ultrajuoksija ja korpifilosofi. Synnyin valitettavasti Tampereelle, mutta nyt asun henkisessä kodissani, Lapin Nellimissä.

Sairastin 28-vuotiaana vaikean syöpätaudin, sen jälkeen olen juossut yli 83 000 kilometriä. Juoksin myös jo ennen syöpää.


Taakse on jäänyt monenlaista ultraa; mieluisimmat kuuden päivän kilpailuja, mutta myös tuhat mailia Suomen halki vuonna 2014.


Motto: Koskaan ei saa luovuttaa, mutta joskus on annettava hieman periksi.


Odotan suurella mielenkiinnolla ja poikamaisella innolla pääseväni tutustumaan NBU-meininkiin ja etenkin tapahtumaan osallistuviin ihmisiin.


everybody`s gotta learn someday, pasi


pasikoskinen.blogspot.com

facebook.com/ultrakoskinen

instagram.com/ultrakoskinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mukana Yle Areena

Pikkujoulu-backyard on nyt Nuuksio pikkujoulu-ultra

1.7.2022 räjähtää taas