NBU 2019

Nuuksio Backyard Ultra 2019 viralliset tulokset / Official results:

Kierroksia / Laps Nimi (seura)/ Name (club)
26 Jari Soikkeli (Ultra Sisu)
25 Samuli Nieminen (West Coast Ultra Runners), Lari Koivu (FMR)
24 Visa Kivinen (Peräkylän Ponnistus)
23 Mikko Luusalo (Endurance)
22 Jani Lempinen (Fat ass trail runners / FMR)
20 Jani Hitonen (Hyväkuntoisena Hautaan)
18 Matias Laakkonen (Tamppaajat), Mika Talvisilta (EnduranSere / Samba Trail Running Club)
17 Tommi Lainema (Samba Trail Running Club)
16 Jouko Tyni (Endurance)
15 Antti Toivanen (Samban avohoito-osasto), Satu Kähkönen (Hoka One One / Ultra Sisu), Henri Veijola, Pasi Laaksonen (Bastvik Express)
14 Janne-Pekka Pietiläinen
13 Sointu Hyttinen (Ultra Sisu)
12 Jan Eriksson (Ajokoirat), Jaakko Eskelinen (Hoka One One)
10 Riitta Vimpeli (Human Sacrifice), Sakari Laakkonen (Tamppaajat), Kaija Soikkeli (Ultra Sisu)
7 Jaana Ahonen, Elsi Tähtinen, Kalle Lipiäinen (Imatran Urheilijat)
1 Juha Lehtonen


Yhteistyökumppanit










Kooste kisaraporteista ja kuvista ja videoista

Videot:





Kuvat:
Juha Saastamoinen / Onevision

Ultrajuoksu.fi kuvat

Tero Koski

Kisaraportit:

Kapteeni Solisluu.

Jani Hitonen / Hyväkuntoisena Hautaan

Tommi Lainema / Samba Trail Running Club

Lari Koivu / FMR

Teemu Lammi / Trailrunning Finland

YLEn kirjoittama juttu sekä video

Iltalehden kirjoittama juttu sekä Juha Saastamoisen kuvia ja video

2019 juoksijoiden esittely

1 Jussi "'Marsu" Lehtonen



Olen 46-vuotias ja takana on satoja kestävyystyyppisiä kilpailuja. Harrastamani lajikirjo on suuri, niin kesä- kuin talvilajienkin osalta. Juoksu on se laji, jota ehdin treenata välttävän määrän. Hyvä en ole missään lajissa, mutta tärkeää minulle on tehdä montaa eri juttua. Olen juossut kymmeniä ultria, jos nyt pitkät rogaining-tapahtumat niihin luetaan. Puhtaita juoksu-ultria lienee kymmenkunta, joista olen keskeyttänyt puolet. Usean vuorokauden seikkailu-urheilukilpailut ovat minulle mieluisia. Triathlonista en erityisemmin pidä, mutta monilajiluonteen vuoksi se minulle sopii aika hyvin, joten tänäkin vuonna tulee pari täysmatkaa jälleen koettua.
Backyard ultra -touhuja olen seuraillut muutamia vuosia, ja formaatti koukuttaa. Voi olla, että se sopii tällaiselle ei-tyypilliselle juoksijalle, tai sitten ei. Kokeillaan.
Tyttäreni ollessa hyvin pieni, osallistuimme kahdestaan parin tunnin rogaining-tapahtumiin, ja hän sai keksiä joukkueellemme nimen. Olimme Supermarsut. Nyt kun kisaan yksin, niin olen joko Supermarsu tai Marsu, riippuen siitä, mikä on ilmoittautumishetkellä suorittamisen taso. Tällä kertaa olen pelkkä Marsu, mutta fiilis on 
hyvä.




Jani "Hyväkuntoisena Hautaan" Hitonen





Olen aina juossut, joskin enimmäkseen vihreillä laitumilla nahkakuulaa jahdaten. Yli 20 vuoden ajan elämä oli osa jalkapalloa.

Tuli vanhuus, hitaus ja kankeus ja vuonna 2009 päätin laittaa nappulakengät naulaan. Jalkapallon jättämä aukko oli iso ja tämä tyhjiö piti täyttää jollain muulla, kysymys olikin että millä? Vielä samana vuonna, kun olin Helsingissä seuraamassa kaverin kahden tunnin alitusyritystä puolimaratonilla, syttyi pieni kipinä. Pystyisinköhän itse samaan?

Kestävyysjuoksun treenaamisestahan en silloin tiennyt/ymmärtänyt mitään, joten rupesin treenaamaan jalkapallosta tutuilla menetelmillä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että suurin osa lenkeistä mentiin aivot narikassa ja kaasu pohjassa. Neljä kuukautta myöhemmin juoksin ensimmäisen puolimaratonini jossa tein kaikki mahdolliset aloittelijan virheet: liian paljon vaatteita päällä, liian kova alkuvauhti ja join liikaa urheilujuomaa (pakki meni sekaisin). Pääsinpä kuitenkin maaliin ja kahden tunnin tavoite alittui ihan reippaasti. Äitini erehtyi soittamaan minulle juuri maaliintulon jälkeen kun olin romahtanut uupuneena maahan. En ikinä unohda sitä hiljaisuutta langan toisessa päässä kun vielä täysillä huohottaen vastasin puheluun sanoilla: "...mä teen kuolemaa tässä!"

Seuraavat vuodet kuluivat satunnaisia puolimaratoneja juosten ja ennätystä parantaen. Jossain vaiheessa tämä "kaasu pohjassa"-harjoittelu kuitenkin kostautui, jalat eivät enää kestäneet ja loukkaantumiset seurasivat toisiaan. Olin jo nuorena vitsaillut että kuolema korjaa minut kun täytän 40 ja niinhän siinä sitten tavallaan kävikin. 40v-syntymäpäivänäni työkaverit järjestivät minulle "hautajaiset/muistotilaisuuden" ja samoihin aikoihin hautasin myös kaikki liikuntaan liittyvät suunnitelmat kyseiselle vuodelle. Molempiin jalkapohjiin oli pesiytynyt plantaarifaskiitti ja lisäksi kroppa oli jo pidemmän aikaa ollut omituisessa tulehdustilassa jossa jatkuvan flunssakierteen kaverina oli ärhäkkä ihotulehdus. Yksi jalka oli jo haudassa... 

Vuoden 2017 alussa minun fyysinen kunto oli ehkä surkeampi kuin koskaan aiemmin. Haaveilin kuitenkin vielä juoksemisesta enkä muista tarkalleen mitä olin netistä etsimässä kun törmäsin "Buff Trail Tour Finland 2016 - NUTS Pallas"-kisavideoon. Katsoin videon varmaan 10 kertaan jonka jälkeen, sen enempää miettimättä, ilmoittauduin 55 km-matkalle. Oli vain pakko päästä sinne! Tästä "Hyväkuntoisena Hautaan"-projekti sai alkunsa.

Aiemmista kommelluksista viisastuneena lähdin rakentamaan kuntoa maltilla peruskestävyydestä aloittaen. Tutustuin myös juoksuvalmennukseen lukemalla kirjoja ja vakoilemalla muiden juoksijoiden treenejä. Kuukaudet vierähtivät ja heinäkuussa juoksin ensimmäisen ultramatkani Pallas-Hetta-reitin upeissa maisemissa. Helpolla se ei tullut, vaan matkalla tuli kirjaimellisesti vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä. Kyseisellä kisamatkalla sai alkunsa myös "Hyväkuntoisena Hautaan"-blogi johon rupesin kirjoittamaan kisaraportteja ultra/polku-seikkailuistani, ehkäpä vähän kevyemmällä ja humoristisemmalla otteella verrattuna muihin juoksublogeihin.

Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa ja nyt on jo pari vuotta tullut vietettyä polku- ja ultrajuoksun ihmeellisessä maailmassa, eikä loppua tälle hulluudelle näy. Tulevan syksyn kalenteri ammotti vielä tyhjyyttään kun Nuuksio Backyard Ultra-kisa julkistettiin. Kyseessä on sen verran kiinnostava konsepti että en epäröinyt hetkeäkään laittaa nimeäni listaan, ja onhan siinä myös oma viehätyksensä kun kisa järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Pieni huolenaihe on ehkä palautuminen kauden pääkisasta NUTS Ylläs-Pallas 105 km, kisojen välissä kun on vain kahdeksan viikkoa. NBU:ssa minulla on kuitenkin tavoitteena startata niin monelle kierrokselle kuin minun pää ja kroppa vain kestää, mitä tämä sitten tarkoittaa ja mihin se riittää? ...se jää nähtäväksi.


Lari "Professori Pakara" Koivu


Ekan ultrakisan juoksin 2015 ja sen jälkeen niitä on tullut muutama vuodessa juostua. Tykkään juosta 
pitkiä matkoja ja tykkään myös syödä sekä juoda paljon. Backyard ultran konsepti kuulostaa sellaiselta, että siinä pystyy hyvin yhdistämään nämä mielenkiinnon kohteeni! Kuulin ensimmäisen kerran backyard ultra kisakonseptista pari vuotta sitten ja silloin pidin sitä aika tyhmänä ideana, mutta ultrajuoksu on siitä jännä juttu, että kun tarpeeksi pitkään sitä harrastaa, niin aiemmin tyhmältä kuulostaneet ideat muuttuvatkin mystisesti tosi hyvältä kuulostaviksi ideoiksi. Kisaan on tulossa mukavia juoksututtuja ja kisan aikana varmasti tutustuu uusiin mukaviin tyyppeihin, joten kisaformaatin yhteisöllisyys myös kiehtoo. 

Mulla ei ole mitään varsinaista lempinimeä olemassa, joten kysyin lapsiltani, että mikä olisi hyvä toteeminimi minulle kisaan ja heidän ehdotuksenaan olivat ”kalju pikku-ukko” ja ”Professori Pakara” - näistä valitsin jälkimmäisen, koska hiuksia minulla vielä on, vaikka juoksupipo päässä näytänkin kaljulta pikku-ukolta. Omat vahvuuteni urheilussa ovat reaktionopeus ja räjähtävät lähdöt, joten uskon niiden avulla pärjääväni tässä kisassa tosi hyvin. Heikkouksina minulla on kestävyys, sinnikkyys ja henkiset voimavarat, mutta kompensoin niiden puutetta kovilla pakaroillani.



Samuli Nieminen

Olen 37-vuotias kestävyysjuoksun sekakäyttäjä Kokkolasta. En ole halunnut lokeroitua tiettyyn sektoriin, vaikka paikallis lehdessä on nimitetty "pitkien matkojen erikoismieheksi", vaan pyrin pitämään homman monipuolisena. On kyse sitten 10km kylähölkästä, kaupunkimaratonista, tasamaan satasesta, vuoriultrasta tai vuorokauden mittaisesta ringinkiertämisestä, niin kaikki maistuu.

Kun muistelen ensimmäistä kosketusta ultrajuoksuun, elettiin vuotta 2010 ja olin hiihtolomalla Pyhällä, jossa netissä törmäsin uutiseen Espoon 24h kisasta. Pidin tällaista kilpailua täysin hulluna, mutta joku siinä veti puoleensa. Samana kesänä löysinkin itseni Kaustinen 24h juoksusta, täysin tietämättömänä mitä olin tekemässä. En ollut koskaan keskustellut kenenkään ultrajuoksijan kanssa, ja en tuntenut entuudestaan ketään paikalla olijaa. Tähän seikkailuun lähdin mukaan kolmen maratonin kokemuksella, eli hyppäsin suoraan syvään päähän! Tarjolla olisi ollut 6h kisa, mutta järjestä sai puhuttua minut ympäri 24h sarjaan. Kun ensipuraisu ultraamiseen oli tehty, niin saman vuoden syksyllä oli aika kokeilla lajia myös maastossa. Vaarojen 86km rämmittiin läpi aikana jolloin tämä oli haasteellisin ja pisin polku-ultra Suomessa, ja osallistujiaki mukana vain kourallinen.

Tämä Takapihan Ultra formaattina on sen verran kiehtova, että pakkohan tämä on kokea!


7 Mika "Kapteenisolisluu" Talvisilta


Laiskanpulskea kulkukauppias ja pienviljelijäperheen esikoispoika. 

Tahallaan väärinymmärtäjä, joka hyvin usein tulee myös muiden väärin ymmärtämäksi. Muka-hauska sanailija, ainakin omasta mielestään. 



Nykyisin polulle tai metsään päästyäni tunnen olevani jo perillä. Aiemmin kisailin niin kaksi-, kolme- kuin nelipyöräisilläkin laitteilla, crossipyörästä sivuvaunujen kautta päältäajettaviin ruohonleikkureihin. Lasiset solisluut pakottivat lopettamaan ajotouhut ja siirtymään muihin liikunnallisiin harrasteihin. 



Nykyisin kiinnostuksen kohteena ovat pidemmät juoksu-, rogaining- ja hiihtokisat, joista erityisesti rogaining viehättää ja takana onkin useampia arvokisoja sekä koti- että ulkomailta. 






8 Tommi "Kilon Gepardi" Lainema





Vanha mutta hidas. 



Takana parikymmentä toinen toistaan huonompaa ultraa/24h rogaa. Paras saavutus Vaarojen Maratonin viimeinen maaliintulija 2016. 



Itsensä dissauksessa lähes Maksimaisen tasolla.






10 Tuomas "Karitsa" Keisteri



Synnyin olemaan,

       Eksyin olemattomaan.

Löydän olevaa,

       Juoksen olemaan.”






12 Mikko Luusalo





Aloitin säännöllisen juoksuharrastuksen vuonna 97 ja ensimmäinen maraton tuli juostua seuraavana vuonna. Siitä eteenpäin olen juossut kaikenlaisia kisoja. Lyhyitä ja pitkiä kisoja. Yhtäjaksoisia, etappimuotoisia ja intervallikisoja. Rata-, maantie-, polku- ja ylämäkijuoksuja. Suunnistusta, rogainingia ja beerwayta unohtamatta. Olen aina ollut innolla mukana kokeilemassa uusia ja erilaisia kilpailumuotoja, ja juossut vähän kaikkea mitä maan päältä löytyy ja joskus vähän maan altakin (olenhan juossut kilpaa myös kaivostunnelissa Jällivaarassa). Asian laita on kuitenkin niin, että "last man standing" tyyppistä kisaa en ole koskaan juossut. Siksi en ollutkaan vähäisessäkään määrin yllättynyt, kun huomasin täyttäväni NBU:n ilmoittautumislomaketta.




Tässä tapahtumassa mielenkiintoisinta on ehdottomasti se, että se mittaa lähinnä sinnikkyyttä ja sietokykyä. Tunnissa taivallettavaksi 6,7 km ei tunnu ensinkään pitkältä matkalta, mutta haastavuus varmasti kasvaa nopeasti kierros kierrokselta. Eikä pelkästään matkan ja unenpuutten tuoma rasitus, vaan lisäksi myös pimeys, syksyn arvaamattomat säät ja kaiken tämän päälle vielä ystävämme hirvikärpäset, jos nyt tällainen pirujen seinälle maalaaminen sallitaan. Kisa tarjoaakin minun laiselleni pehmoiselle pullansyöjälle oivan mahdollisuuden joko murtua täysin tai kasvaa uusiin mittoihin psykofyysisenä kokonaisuutena. En tiedä onko realistista, mutta tavoitteena on nähdä päivän valkeneminen sunnuntaina. Testilenkin perusteella ainakin päivälenkin maastotyyppi on minulle varsin sopiva. Nautin juurikin tämän kaltaisesta melko kepeästi juostavasta polusta, joka ei ole rymyämistä ja tunkkausta, mutta ei toisaalta aivan tasaista ja sileääkään.







13 Jan "Mr. Eriksson" Eriksson





Meissä kaikissa asuu kaksi egoa. Perusego ja superego. Joka kerta, kun itse puskee yli tiettyjen kipu  kynnysten, niin huomaan, että superego vahvistuu ja perusegolla on vähemmän valtaa. 

Inspiroidun itse kovasti David Gogginsista ja olen nyt matkalla, jossa luon omaa superegoani Mr. Erikssonia David Gogginsin tapaan. Tämä kisa on puhtaasti itseni ylittämistä ja haastamista, jossa en missään tapauksessa kisaile muiden kanssa, vaan haluan ylittää itseni, ja ylittää itseni ja ylittää itseni. Elän yleisesti tällä hetkellä mielestäni liian mukavaa elämää. Ilman epämukavia asioita ei tule kasvua ja kasvun tunne on minulle yksi halutuimmista. Lopulta elämä voidaan summata kaikkiin tunnetiloihin, joita sinulla on ollut joka ikinen hetki.



14 Jani "Epäurheilija" Lempinen


Pikkuisen taustaa itsestäni, innostuin juoksemisesta viitisen vuotta sitten osana elämäntapa muutosta. Alkutaival oli tietenkin tuskaisen vaikea ja tie oli kivetty kaikilla niillä mahdollisilla kompastuskivillä, joita vain voi kuvitella olevan aloittelevan juoksijan tiellä olevan, silloin kun harrastus aloitetaan sohvanpohjalta 35-vuoden kypsässä iässä. Ainoastaan jääräpäisyyteni ja armoton kilpailuvietti sai minut puskemaan läpi alun rasitusvammojen ja muiden lukuisten vastoinkäymisten. 

Onneksi muutama kaveri oli samaan aikaan aloittelemassa juoksuharrastusta ja päätin, että minun täytyy kehittyä heitä nopeammaksi matkalla, kuin matkalla. Tätä ei tietenkään helpottanut se tosiasia, että itse painin vielä silloin kohtalaisen kookkaana raskassarjalaisena ihmisiä vastaan, jotka luonnostaan olivat enemmän kestävyysurheilijan mitoissa. Painissahan tuo olisi ollut minulle selkeä etu, mutta puolimaratonilla ja maratonilla tuo lisäsi haastetta mukavasti ;)

Nyt muutama vuosi tuon alkuhömpötyksen jälkeen olen siirtynyt tasamaan juoksusta enempi tuonne puskien puolelle. Ainakin lähes kaikki juoksutapahtumat ovat olleet viime ja tänä vuonna poluilla. Ja matkat pitenevät jatkuvasti, voisi varmaan sanoa, että kilpailuvietti on tällä hetkellä suunnattu ainoastaan omien rajojen koettelemiseen. Eli kuinka pitkään ja hitaasti osaan liikkua urbaanista kaupunkimaastosta poikkeavassa ympäristössä. Juoksu on siis jäänyt osaksi uutta elämäntapaa ja painoakin on pudonnut jonkin verran matkan varrella.

Nuuksio Backyard ultra kisaan osallistuminen oli itselleni lähes itsestään selvyys, sen jälkeen, kun viime näin videon Big’s backyard ultrasta. Ihastuin tapahtuman formaattiin ja siihen, kuinka brutaalilta se minusta vaikutti. Muistan ajatelleeni, että jos tuollainen kisa vain järjestettäisiin suomessa, niin sinne olisi pakko päästä mukaan. Pitäisi varmaan varoa, sitä mitä toivoo?! Tämähän tulee olemaan varmasti ihan mieletön kokemus, enkä epäile hetkeäkään ettenkö lupaisi taas kerran itselleni, ”että tämän kisan jälkeen en juokse enää ikinä.” Tämän olen luvannut itselleni lähes jokaisen juoksemani ultramatkan aikana. Tavoitteeni tällä ensimmäisellä Nuuksio backyard ultralla on pysyä kisassa mukana 24 tuntia. Kova on siis tavoite tämmöiselle epäurheilulliselle kuntoilijalle :D Nähtäväksi jää pääsenkö lähellekään tavoitettani. Tämä on samalla kauden päätavoitteeni, eli odotukset ovat korkealla. 


15 Jouko Tyni

Oma urheiluhistoria on alkanut maastohiihdosta, jonka kilpailut aloitin n.2v ja lopetin Sotkamon urheilulukion 2. luokan jälkeen, 'keskityin kirjoituksiin', krhm... Pirkka hiihdossa tosin olen käynyt, mutta onko se kilpailu? Työmatkaliikuntaa ym. sekalaista hikoilua salibandystä vaelluksen kautta uintiin on aina ollut jonkin verran. Ensimmäinen maraton ja puolikas 1998 HCM. 5, 10, tms kisan ennäkyksiä ei ole kun en ole käynyt missään kilpailemassa niillä matkoilla. Nykyisen vaimon tapaamisen jälkeen on tullut juostua se toinenkin virallinen maraton ja muutama lisää sekä aloitettua ultra juoksut Wihan 50km matkalta 2012 (https://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=873095). Suomalaiset sataset kisassa olin mukana 2016 (http://ultrajuoksu.fi/kilpailut/suomalaiset-sataset-2016/) ja taidan olla hallitseva mestari, koska sitä ei ole sen jälkeen kokonaisuudessaan järjestetty, ainakaan en löydä tuloksia mistään 2016 vuoden jälkeen. Kertonee enemmän harrastajien vähyydestä ja polkujen vetovoimasta kuin omista juoksijan kyvyistäni. Isänikin jo aikanaan kannusti "Olisit muuten ihan hyvä juoksija, mutta kun sinulla on tuo äitisi tekniikka" (jo edesmennyt, eläkkeelle jäänyt Sotkamon liikuntasihteeri juoksi aikanaa mm. 800m. ja viesteissä taisi olla SM mitaleillakin ennen kuin opetteli tupakanpolton armeijassa). Suunta on ollut poluille, varsinkin lähellä oleville. Tänä vuonna tosin olisi tarkoitus käydä tekemässä henkilökohtainen reittiennätys Suomi-juoksussa, kun se nyt palaa etelään ja on ensi kertaa yksi 100km reitti Salon alueella. Kisoihin mennään vahvasti kokemus ja seikkailu edellä, 'Beerway tasted', too. MasU on sovittu vuorovuodet vaimon kanssa, kun se on ikään kuin kotikisa. Yksi vuosi (2014, poikamme syntymävuosi) tosin hypättiin epähuomiossa yli tässä 2012 aloitetussa perinteessä. Suunnistusta tulisi varmasti tehtyä enemmän, ellei liikunta rajoittuisi tällähetkellä lähes pelkkään työmatka-, työpaikkaliikuntaan. Muutama pidempi lenkki olisi saatava viikonlopuille ennen Suomi juoksua ja NBU:ta. Salapausselkä Trail saa toimia yhtenä treeninä, Paloheinä maraton erittäin todennäköisesti myös, yhtesilenkillekin toivon ehtiväni, tosina samaan varmasti yhdistyy jonkinlainen Nuuksio pitkis esim classicin ja Solvalla trailin reittejä yhdistellen.

Muusta kuin liikuntaan liityvästä tätä yleisöä saattaa kiinnostaa se, että palkan maksaa nykyään Suunto. Näkyy usein noissa kisoista otetuissa kuvissa kelloja voi olla minimissään kahdesta ylöspäin oleva lukumäärä. Taustalla on it-konsulttia ja ohjelmointia. Testaus-automaatiota tulin Suunnolle tekemään 2012. Juuri nyt teen kenttätestaukseen ja mobiili apseihin liittyviä töitä.

Odotuksia NBU:n osalta ei juurikaan ole, katsotaan kauasko jalat vie ja opetellaan tätä kisamuotoa. Pitäisi siellä nyt reilusti yli puoli vuorokautta pystyä könyämään ellei mitään satu.


16 Satu Kähkönen


Olen 23v ultrajuoksijaksi pyrkivä vastavalmistunut diplomi-insinööri, jolla on juoksuharrastusta takana jo yli 15 vuotta. Ratajuoksun pariin ajaudun seitsemän vuotiaana, ja sitä lajia jatkui aktiivisesti aina 16-vuotiaaksi asti. Viimeisestä ratajuoksuvuodesta muistoksi jäi kuusi junnujen SM-mitalia, kirkkaimpina 1500 m estejuoksun ja 10 km maantiejuoksun Suomen mestaruudet. Jo noihin aikoihin kiinnostus ylipitkiä matkoja kohtaan oli kova, ja se lopulta koitui ratajuoksu-uran kohtaloksi. Kovat viikkokilometrit riittämättömällä palautumisella ajoivat vamma- ja ylirasituskierteeseen. Lopulta ylikonto eteni niin pahaksi, että toipuminen kesti viisi vuotta. Tuohon ajanjaksoon mahtui paljon pään haakkaamista seinään ja itkuun päättyneitä kisoja. Lopulta 2016 syksyllä päätin lyödä piikkarit naulaan ja tällä kertaa lopullisesti. Ensimmäistä kertaa elämässä en ollut juoksija. Kului kaksi kuukautta ja ilmoittauduin Joensuun Night Runin joukkuekilpailuun, jossa juostaisiin 12h kolmen hengen joukkueella. Tuona yönä kiersin rataa 60 km ja juokseminen oli taas kivaa. Koukutuin ultrajuoksuun. Kesällä 2017 juoksin ensimmäisen 100 km aikaan 9.10. Nyt takana on lisäksi pari 12h kisaa ja viime syksyltä 100 km MM-edustus.

Tunnusomainen piirre minun urheilu-uralle on jo koomiselle tasolle noussut vastoinkäymisten määrä. 5-vuotisen ylikuntotilan lisäksi kuluneet kaksi vuotta ovat olleet melkoista rypemistä. Keväällä 2018 sairastin flunssaa 3 kk, mikä pilasi kaikki kevään ja alkukesän kisat. Ennen syksyn kisoja sairastuin enterorokkoon ja MM-kisa yönä heräsin ruokamyrkytykseen. Kuluvan vuoden kevään treenit menivät ihan nappiin siihen asti kunnes sisäreiteen tuli repeämä ja vanha kunnon ylirasitustila astui kuvioihin. Vamman ja ylirasituksen lisäksi yhden kisan ajan olin antibioottikuurilla ja toinen kisa jäi välistä kuumeen takia. Nyt juuri flunssasta palautuneena onnistuin kaatumaan tasaisella tiellä ja satutin polveni. Tämä vuosi on siis ollut lähinnä vitsi, ja kunto on aivan arvoitus. Jännityksellä odotan, miten mielikuvitukselliseen syyhyn Nuuksion kisa kosahtaa.



Nuuksiossa olen mukana, koska erilainen kilpailumuoto kiehtoo. Lisäksi to do -listalla on jo pitkään ollut polku-ultran kokeilu. Tavoitteet kisaan ovat vielä auki. Tarkoitus on juosta elokuun alussa 100 km, joten palautumisen tasosta riippuu, kuinka korkealla tähtäin on. Uskon kisan olevan hieno kokemus myös ihan retkeilymielellä. Lisäksi toivon, että vastoinkäymiset alkavat vähitellen höllätä ja pääsen tekemään kunnonmukaisen suorituksen.




17 Kalle Lipiäinen

Kilpailin juoksussa viimeisen kerran Joensuun Eliittikisoissa 2014. Hyvätasoisiin ratakilpailuihin oli haastava päästä edes mukaan ja jalan pienestä tuntemuksesta huolimatta lähdinkin tietysti ennakkoluulottomasti kilpailemaan. Juoksin lopulta 800m 1.58,48 jalkaterä murtuneena ja kilpajuoksu loppui osaltani ennen parhaiden tulosten juoksemista. 

Yritin vielä kuntoutua kilpailukuntoon, mutta harjoitus ei enää tarttunut. Vaikka harjoittelin maltilla, olin aina ylirasitustilassa. Sairastuin 2017 keväällä ja painoni putosi 12kg. Tarvitsin alkusyksystä lähikauppaan kävelyllä useamman tauon matkalla. Kesällä 2018 pääsin taas juoksemaan ja otin tavoitteekseni Joensuu Night Runin 6h sarjan. Juoksin marraskuussa 2018 ensimmäisen ultrajuoksuni, 50km. 

Nuuksio Backyard Ultra oli selvä valinta seuraavaksi tavoitteeksi. Tapahtumaa voi omasta mielestä ajatella matalan kynnyksen polku-ultraksi, vaikka kilpailun luonteesta johtuen se tulee olemaan äärimmäisen raastava. Kilpailuun valmistautuessa olen yrittänyt ottaa huomioon, että paras tulos tulee kun pystyy harjoittelemaan nousujohteisesti. Tehdessäni diplomityötä teräsrakenteiden väsymisilmiöstä tänä keväänä tarkoitti se vain kahta juoksuharjoitusta viikossa. 


Nyt kesällä olen juossut 15-25km lenkin viikoittain muutamalla lyhyemmällä harjoituksella täydennettynä. Nuuksiossa kierrosmäärä tulee olemaan arvoitus. Odotan kilpailua ja itseni haastamista innolla. Vähimmäistavoitteena on kuitenkin selvitä auringonnousuun lauantaiaamuna.



21 Elsi "Hippiäinen" Tähtinen




Olen Elsi, aloitin polkujuoksun 1986 Suomenlahden saariston metsissä. Juoksin kumisaappaat jalassa poluilla, kuvittelin olevani polkubussi.

Luonnossa liikkuminen säilyi elämässäni, mutta polkujuoksu ei. Palasin polkujuoksun ja muutenkin hölkän pariin vuonna 2014. Juoksen poluilla ja kallioilla, koska se on kivaa.



Tavoittelen elämässä ja juoksussa kestävää kehitystä. Eli treenaan niin, että pystyisin juoksemaan ja treenaamaan niin kauan kuin elän. Se tarkoittaa, että  treenaan mahdollisimman vähän; palaudun, nukun ja syön paljon. Juoksen sen verran, että kehityn aavistuksen joka vuosi.



Nautin polkujuoksusta ja juoksen HITAASTI. Backyard ultraan lähden, koska kaikki mikä kuulostaa mahdottomalta kiinnostaa minua suunnattomasti.








24 Visa "Sarvijoen Eka Vekara" Kivinen

Nuuksio Backyard Ultraan osallistuminen kiinnosti, koska olen innokas osallistumaan monenmoisiin tapahtumiin (/hullutuksiin). Kun tällainen järjestetään vielä lähellä kotikulmiani urheiluseuramme Peräkylän Ponnistuksen jäsenen toimesta, niin ei asiaa tarvinnut pitkään iteroida. 

Oma 'urheilu-urani' alkoi ju-jutsun piirissä, jossa vierähtikin yli 20 vuotta. Sen jälkeen siirryin liikkumaan enemmän ulkoilmassa ja hakemaan rajojani monenlaisissa pitkäkestoisissa suorituksissa. Luulen, että iän lisääntyessä rajat tulevat koko ajan nopeammin vastaan, joten ajattelin, että parempi riehua, nyt kun jalat vielä liikkuu. En ole koskaan ajatellut, että olisin ultramatkojen harrastaja, vaikka useampaan eri tyyppiseen pitkähköön urheilusuoritukseen olen osallistunutkin. En ole varsinaisesti mikään juoksija, vaan tykkään harrastaa hyvin erityyppisiä liikuntalajeja ja levottomana ihmisenä minulle tärkeintä onkin, että saa liikkua ja unohtaa työstressin. Tähän koitokseen olen lähdössä Peräkylän Ponnistuksen mottoa seuraten eli "Tosissaan, mutta ei vakavasti!" ja toivon ylittäväni sellaisen rajan, että voin häpeämättä lopettaa.


25 Kaija Soikkeli


Lyhyt sepustus juoksutaustasta. Vuonna 2007 juoksin ensimmäisen puolimaratonin ollessani 36-vuotias. Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini ja ajattelin olevani elämäni kunnossa. Mutta kuinkas ollakkaan sain joulukuussa 2008 rintasyöpädiagnoosin ja siitäpä sitten tulikin taukoa juoksuun yleiskunnon huonontuessa hoitojen myötä. Juoksu on ollut minulle semmoinen henkireikä kaikkeen elämässä ja niinpä sitten palasin juoksemaan parin vuoden päästä maratonille. Sitten alkoi tuntumaan, että jotain pidempää matkaa tekisi mieli kokeilla. Kuopiossa järjestettiin 6h juoksu ja eikun sinne mukaan. Sitten kaiholla katselin toisia juoksemassa Joensuun Night Runissa 12h juoksua ja ajattelin, että tuonne miekin vielä joku päivä menen mukaan. Nyt on takana neljä 12h juoksua ja kolme 24h juoksua. Sekä viime kesänä ensimmäinen 6d juoksu Kauhajoella.
Vaarojen maraton on tullut juostua kolme kertaa, myös Nuuksion polut on kerran tullut kisattua sekä joitain asfalttimaratoneja. Sekä yhden kerran Karhunkierroksella 55 km matkan. Tänä vuonna jouduin perumaan selkävaivan vuoksi KK:n 80 km matkan. Jotain tuntumaa siis pitkäkestoiseen suoritukseen on. Koen silti olevani melko untuvikko tällä ultran saralla. Kuulun joensuulaiseen Ultrajuoksuseura Sisuun ja seurakavereilta löytyykin aina hyviä vinkkejä ja oppeja ultraamiseen. 
Tykkään juosta poluilla, asfaltilla ja hallissa. Siis tykkään ylipäänsä juosta.
Mutta. Tämä vuosi on ollut todella raskas kaikkinensa. Tammikuussa alkanut selkäkipu ei hellitä. On tehty vaikka sun mitä, mutta kipu on päättänyt olla ja pysyä.  Sain diagnoosiksi vahvan epäilyn välilevyn pullistumassa, mutta selkä magneettikuvattiin keväällä ja sen mukaan kaikki on kunnossa. Nyt tilanne on se, että en pysty juoksemaan ollenkaan, ja ettei pää leviä ihan kokonaan, niin palasin saliharrastuksen pariin. Olen seuraavaksi menossa kuivaneulaukseen ja katsotaan saisinko siitä apua. Mutta. Kyllä se siitä! 
Eli nyt on tilanne se, että mietin perunko koko NBU:n ja vain huollan rakasta aviomiestäni.  Toinen vaihtoehto on tehdä ihmiskoe, että kuinka pitkälle kisassa pääsee treenaamatta  Jälkimmäinen vaihtoehto kovasti houkuttaa,  ja jos tässä pääsen muutaman juoksuaskeleen elokuussa ottamaan, niin eikun lähtöviivalle mukaan. Aivan huippua tuommoinen kisamuoto olisi itse kokea! Jonkin verran on tullut seurattua maailmalla käytyjä vastaavia kisoja. Kiva, että tämmöinen on saatu Suomeenkin. 
Juoksukilometrejä en seuraile eikä minulla ole mitään ohjelmaa mitä noudattaisin. Juoksen silloin kun huvittaa.  Juoksijana olen hidas nautiskelija ja minulle tuo 6,7 km tunnissa on hyvinkin maksimivauhtia pitkässä juoksussa. Olisin todella tyytyväinen, jos saisin 10 lähtöä aikaan. Tai tässä nykyisessä tilanteessani ehkä jo yksikin lähtö olisi mahtavaa… Kisaa kovasti kuitenkin odotan ja on hienoa olla mukana, vaikka vain katsomassa ja kannustamassa muita.
Kyllä juoksu on vaan niiiiiiin paras harrastus! 



29 Pasi "Bastvik Express" Laaksonen



Takana kohta 40 vuotta kestävyysurheilua. Pääasiassa on keskitytty lajeihin, joihin Suomen luonto ja ilmasto antavat kulloinkin mahdollisuuden. Viimeiset 5 vuotta on pääpaino ollut suunnistuksessa, jota olen yrittänyt nyt vanhalla iällä opetella sekä jalka, pyörä että hiihto tyyleillä. Tämä tapahtuma on mukava väliviikonlopun ohjelma suunnistusviikonloppujen välissä. Aiemmin kiinnostus on ollut vahvemmin triathlonissa, polkujuoksussa, maratoneissa, pyöräilyssä, hiihdossa ja melonnassa... muutama swimrunkin on tullut käytyä. Ilmeisesti tulevaisuudessa on pitkänmatkan pyöräily suuremmassa roolissa, kun parina niitä on tullut tehtyä kasvissa määrin. Alkuperäinen ajatus oli lähteä juuri tämän kisan lähdön aikaan Ruska pyöräilyyn Tartosta - Hammerfestiin (2000 km), mutta viikon reissu ei sopinutkaan syyskuun kalenteriin. 

Parasta näissä noin vuorokauden suorituksissa on valmistautuminen tapahtumaan, kun käy etukäteen läpi tulevia tuntemuksia. Suorituksen aikana oman fyysisen tilan tarkkailu ja reagointi erilaisiin tuntemuksiin sekä omien ajatusten pitäminen hetkessä. Toteutuneiden tuntemusten ja suorituksen läpikäyntiin tapahtuman jälkeen tulee käytettyä parikin viikkoa, joten tällaiseen tapahtumaan osallistumisen tuomaa iloa riittää, jopa kuukauden ajaksi .... siksi olen taas viivalla. 




Kilpailuinfo 2019


Ilmoittautuminen käynnistyy sunnuntaina 5. toukokuuta klo 12.00. Ilmoittautumislinkki: Nuuksio Backyard Ultra.

Aikataulu
Kilpailu käynnistyy 13.9.2019 klo 18.00 alkaen Nuuksiossa, Hotelli Nuuksion pihalta tarkkaan rajatulta alueelta.

Reitti
Kisareitti koostuu kahdesta eri reitistä, joista toista käytetään päivällä ja toista yöllä. Päiväreitti on yksi yhtenäinen ympyrälenkki, joka kulkee lähes pelkästään poluilla. Yöreitti on yksi edestakainen reitti hiekka- ja asfalttitiellä. Molemmat reitit ovat pituudeltaan 6,70 km, jolloin 24 tunnin aikana kertyy matkaa yhteensä 100 mailia.


Päiväreitti


Yöreitti

Alustavasti yöreitti on käytössä kello 20:00 (aurinko laskee pe 19:49) ja kello 06:00 (aurinko nousee la 6:42) välisenä aikana. Eli kilpailu alkaa perjantaina kello 18 päiväreitillä, kello 20 siirtyy yöreitille ja lauantaina kello 06 siirtyy takaisin päiväreitille. Tähän voi tulla kelin tai muiden syiden takia vielä muutoksia.
Reittiprofiili

Vastuut
Osallistuminen ja kilpaileminen tapahtuu omalla vastuulla.

Pakolliset varusteet
Pakollisina varusteina yöreittiä kierrettäessä ovat heijastinliivi sekä otsalamppu. Kilpailunumero täytyy pitää näkyvillä kilpailun ajan.

Suositellut varusteet
Puhelin ja pilli ovat suositeltavia varusteita. Puhelimeen on hyvä tallettaa järjestäjien puhelinnumero 040 568 9915.

Tarjoilut
Kilpailun aikana kilpailijoille tarjotaan tietyin väliajoin lämmintä kasviskeittoa sekä aamupuuro. Pihapiirissä tarjoilupöydältä löytyy naposteltavaa sekä mehua. Tarkempi tarjoilu ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa.

Kilpailijoille on mahdollisuus jättää omia ruokia ja energiajuomia kilpailupöydälle.

Palkinnot
Vain voittaja palkitaan korutaiteilija Anu Ekin uniikilla tuotteella. Voittaja saa myös yhteistyökumppanimme Hoka One One juoksutossut.
Lisäksi muita arvontapalkintoja.

Voittaja saa epävirallisen Backyard Ultra SM-tittelin sekä mainetta ja kunniaa ensimmäisen Nuuksio Backyard Ultran voittajana.

Majoitus
Osallistujille ja huoltojoukoille hotelli Nuuksiosta huoneita erikoishintaan.
Huonehintaan sisältyy hotelliaamiainen, aamusauna ja kuntosalin käyttö. Varaukset suoraan hotellin kautta. Ilmoitathan varauksen yhteydessä varauskoodin NUUKSIO BACKYARD ULTRA

Liikenneyhteydet
Bussiyhteydet Siikarantaan ovat muuttuneet 12. elokuuta 2019, eikä bussilla enää pääse perille Nuuksio Hotellille. 
Noin kahden kilometrin päähän hotellista pääset Leppävaarasta lähtevällä bussilla numero 238. Espoon Keskuksesta lähtevällä bussilla pääset samalle etäisyydelle hotellista bussilla numero 244. Jää pois bussista "Naruportin" pysäkillä.
Voit myös sopia kimppakyydistä.

Osallistujaesittelyt
Kaikkien kilpailijoiden esittelyt laitetaan NBU:n sivuille, luvassa lisää mainetta ja kunniaa. Toivommekin kaikilta ilmoittautuneilta kuvan sekä lyhyen vapaamuotoisen tarinan, kuka ja miksi sekä juoksijanimen, joka printataan kilpailulappuun. Se voi olla muutoinkin käytetty oma "nikki" tai sitten kilpailua varten luotu oma "toteeminimi"

Osallistumismaksu
Kilpailun osallistumismaksu on seuraava:
31.5. mennessä 85€
31.8. mennessä 95 €
ja sen jälkeen 110 €
Osallistujien määrä on rajoitettu, joten ilmoittautumalla heti varmistat paikkasi ensimmäisessä Nuuksion BU-kilpailussa.

Mahdollisen esteen tullessa voit myydä osallistumisesi eteenpäin tai lääkärintodistusta vastaan kilpailuoikeus voidaan siirtää kesään 2020.

Osallistujat ovat saaneet tarkennettua infoa tiedotteiden kautta.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viralliset tulokset / Official results NBU 2019

Amerikkaisvahvistusta 17.10. kilpailuun: Jeremy Palmer esittelyssä