Lisää muutoksia
Myös Laura joutuu vetäytymään kisasta. Tsemit myyös Lauralle! Sisu rules!
#19 Laura Pastinen
"Mie metsän tyttö tahdon olla, sankaritar jylhän kuusiston ja silti usein kuitenkin punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään 😉".
On se kumma kun ihmisen lapsi ei vielä reilu nelikymppisenäkään osaa päättää mitä harrastaisi. Vai olisiko se sittenkin tämän elämämme riemu ja rikkaus, että haluaa tehdä sitä ja tätä.
Polkujuoksu on ollut yksi suosikeista noin kuutisen vuotta ja kiitos polkuilukärpäsen puremasta pikkuveljelleni Tero Ruokolaiselle. Metsähän ei sinällään itäsuomalaiselle ihmeellinen paikka ole ja kun aina on tottunut liikkumaan vapaa-ajallaan niin polkujuoksu oli heti se juttu, vaikka ensimmäinen kisa päättyikin kesällä 2015 tiputukseen. Siitä kuitenkin into lisääntyi ja kilometrit pienesti karttuivat. Juoksun lisäksi myös toiminta ohjaajana oman alueemme polkujuoksuryhmissä sekä sihteeriys Ultrajuoksuseura Sisussa ovat "kiinnittäneet" minut tiukemmin juoksun ja etenkin polkuilun pariin.
Lajikirjo ajatellen polkujuoksuharjoitteluani on runsas niin suunnistuksen, hiihdon, kickbikkeilun,geokätköily kuin jumppajennailunkin takia. Mutta perheenäidin, yrittäjän ja yhdistysaktiivin on tehtävä reenatakseen aina sitä mikä mahdollistuu ajan, paikan, olosuhteiden ja etenkin fiiliksen mukaan. Ja kun fiilispohjalta mennään niin sitten ollaan tässäkin NBUssa mukana. Voin sitten reilu kahdeksankymppisenä olla tyytyväinen, kun ei osannut silloin puolta nuorempana päättää mitä harrastaisin ja sain kokea huikeita urheiluelämyksiä. Ihan varmaa on että tämä tuleva kisa jää jossain vaiheessa "kesken", mutta tärkeintä on että on hauskaa niin kauan kuin sitä kestää ja pääsee mukaan sellaiseen mikä suurimmasta osasta kanssaihmisiä on ihan "hullua" 😊. Mutta meitä hulluja on monenlaisia ja tämä juokseva jumppajenna aikoo olla NBUssa mukana tulevassa kesäkuussa 😊.
#19 Laura Pastinen
"Mie metsän tyttö tahdon olla, sankaritar jylhän kuusiston ja silti usein kuitenkin punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään 😉".On se kumma kun ihmisen lapsi ei vielä reilu nelikymppisenäkään osaa päättää mitä harrastaisi. Vai olisiko se sittenkin tämän elämämme riemu ja rikkaus, että haluaa tehdä sitä ja tätä.
Polkujuoksu on ollut yksi suosikeista noin kuutisen vuotta ja kiitos polkuilukärpäsen puremasta pikkuveljelleni Tero Ruokolaiselle. Metsähän ei sinällään itäsuomalaiselle ihmeellinen paikka ole ja kun aina on tottunut liikkumaan vapaa-ajallaan niin polkujuoksu oli heti se juttu, vaikka ensimmäinen kisa päättyikin kesällä 2015 tiputukseen. Siitä kuitenkin into lisääntyi ja kilometrit pienesti karttuivat. Juoksun lisäksi myös toiminta ohjaajana oman alueemme polkujuoksuryhmissä sekä sihteeriys Ultrajuoksuseura Sisussa ovat "kiinnittäneet" minut tiukemmin juoksun ja etenkin polkuilun pariin.
Lajikirjo ajatellen polkujuoksuharjoitteluani on runsas niin suunnistuksen, hiihdon, kickbikkeilun,geokätköily kuin jumppajennailunkin takia. Mutta perheenäidin, yrittäjän ja yhdistysaktiivin on tehtävä reenatakseen aina sitä mikä mahdollistuu ajan, paikan, olosuhteiden ja etenkin fiiliksen mukaan. Ja kun fiilispohjalta mennään niin sitten ollaan tässäkin NBUssa mukana. Voin sitten reilu kahdeksankymppisenä olla tyytyväinen, kun ei osannut silloin puolta nuorempana päättää mitä harrastaisin ja sain kokea huikeita urheiluelämyksiä. Ihan varmaa on että tämä tuleva kisa jää jossain vaiheessa "kesken", mutta tärkeintä on että on hauskaa niin kauan kuin sitä kestää ja pääsee mukaan sellaiseen mikä suurimmasta osasta kanssaihmisiä on ihan "hullua" 😊. Mutta meitä hulluja on monenlaisia ja tämä juokseva jumppajenna aikoo olla NBUssa mukana tulevassa kesäkuussa 😊.
Kommentit
Lähetä kommentti