Nuuksio Backyard Ultra kisattiin viikonloppuna Solvallan paahtavassa auringossa - Juha Jumisko kesti helteet pisimpään

Mikaelin teksti, joka julkaistiin myös trailrunningfinland -sivuilla

Perjantaina 26. kesäkuuta alkanut Nuuksio Backyard Ultra kilpailu Solvallan urheiluopistolla käytiin paahtavissa olosuhteissa. Kesän lämpöennätyksiä rikottiin ympäri maata samaan aikaan kun ultrajuoksijat jatkoivat 6,7 kilometrin mittaisen reitin kiertämistä.

Backyard Ultran konseptiin kuuluu 6,7 kilometrin mittaisen reitin kiertäminen tunnin aikana. Lähdöt tapahtuvat tasatunnein ja useimmille kilpailijalle jää kierroksen jälkeen aikaa joitakin minuutteja huoltoa varten. Seuraavasta tasatunnin startista ei voi myöhästyä tai tulee hylätyksi kilpailusta. Kilpailu ei perustu nopeuteen vaan sitkeyteen. Brutaalin kisakonseptin takana on sama Lazarus Lake -niminen henkilö, joka on myös maailman rankimmaksi kutsutun selviytymiskilpailun, The Barkley Marathonsin, takana. 

Kilpailu alkoi perjantaina klo 18, jolloin lämpötila oli vielä yli 25 asteen hellerajan. Matkaan lähti yhteensä 59 kilpailijaa Suomesta sekä Virosta. Keväällä alkaneiden korona-rajoitusten takia kovatasoisia kilpailijoita Englannista sekä Ruotsista ei päässyt mukaan kilpailuun. Kotimainen taso oli kuitenkin timanttinen, höystettynä virolaisella kokemuksella ja kovuudella.

Ennakkoasetelmat olivat mielenkiintoiset, kun lähtöviivalle oli asettunut useita kovatasoisia polku- sekä ultrajuoksijoita. Mukana oli myös monipäiväisien seikkailukisojen edustajia sekä triathlonin edustajia. Vain kolme viikkoa aikaisemmin vertikaalinousun 24 tunnin maailmanennätyksen tehnyt Juha Jumisko oli monien ennakkosuosikki. Lähtöviivalla oli myös Viron Hannes Veide, joka vei viime vuonna Virossa kisatun Heavy Metal Ultran voiton 32 tunnin tuloksella.Viime vuoden Nuuksio Backyard voiton vei Ultra Sisun Jari Soikkeli 26 tunnin tuloksella. 

Kilpailun luonteeseen liittyen kierrokset lähtivät liikkeelle leppoisasti. Perjantain lämpötilat olivat illalla kääntyneet laskuun ja useimmille matkantekoon kuului sopivan matkavauhdin etsimistä. Kilpailijat tutustuvat toisiinsa jutellen vilkkaasti kierrosten aikana. Kaksi ensimmäistä kierrosta juostiin ns. päiväkierroksella, jonka jälkeen siirryttiin yökierrokselle. Päivä- ja yökierroksen suurin ero on reittien vaikeusasteessa. Kun päiväreitillä kierretään pieniä metsäpolkuja, koostuu yöreitti leveistä ulkoilureiteistä sekä asfaltoidusta tiestä. Yöreitin helppous päiväreittiin verrattuna perustuu sekä turvallisuuteen että hetkellisen levon tarjoamiseen juoksijoille. Päiväreitti vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta, kun taas yöreitillä juoksija voi vaipua hetkellisesti tietoisuuden rajamaille antaen juoksijan mielelle lyhyen lepohetken.

Kilpailu vaati ensimmäiset uhrinsa 6 tunnin jälkeen, jolloin matkaa on taitettu runsaat 40 kilometriä. Vain kierrosta myöhemmin keskeyttäneitä on jo yhteensä viisi. Kymmenennen kierroksen tullessa täyteen viisi juoksijaa lisää lopettaa kisan. Monille etukäteen asetettu tulostavoite estää siitä ylitsepääsemisen ja matkan jatkamisen vaikka fyysinen kunto sen mahdollistaisikin. Tämä onkin yksi suurimpia eroja perinteiseen juoksukisaan. Backyard Ultrassa tavoitteen täyttyessä itse kilpailu jatkuu ja lopputulokseen voi edelleen vaikuttaa. Mutta jos etukäteen on asettanut tavoitteen tietystä kierrosmäärästä tai matkasta on sen uudelleenmäärittäminen kisan aikana lähes kaikille ylitsepääsemätön tehtävä.

Tästä pääsemmekin siihen mitä Backyard Ultra -kilpailu on ja miten siihen kannattaa suhtautua. Paluulippua ei kannata varata etukäteen, työnantajan kanssa kannattaa sopia joustava paluu töihin, afterpartya tiettyyn ajankohtaa kavereiden kesken ei kannata lyödä lukkoon etukäteen. Se kestääkö kisa muutaman tunnin tai päivän ei voi koskaan tietää ja jos oikeasti hakee kilpailun kärkipaikkoja pitää olla valmis asettumaan uudestaan lähtöruutuun pillin soidessa lähdön merkiksi. Tämän keskustelun jokainen kilpailija joutuu käymään itsensä kanssa jo ennen kilpailua. Kilpailun aikana tätä keskustelua ei enää kannata käydä, sillä ihmismieli on mahtava taikuri keksimään syitä kilpailun keskeytykselle.

Tulosluettelosta näkee helposti milloin etukäteen asetetut tavoitteet ovat täyttyneet. Maraton, 10 kierrosta, 100 kilometriä jne. Yleensä helpot tasalukemat asetetaan tavoitteiksi, joita kilpailijat tavoittelevat kisassa. Tämän tasalukematavoitteen täyttyessä kilpailija on uuden tavoiteasettelun edessä. Tässä kohtaa kilpailun jatkaminen ei välttämättä ole listan kärkipaikoilla. Ajatus lämpimästä suihkusta, saunasta, oluesta ja lepotuolista voivat sumentaa ajatuksen ja tavoite, joka kestäisi aikaa pidempään, jää helposti näiden varjoon. Päivän, viikon tai vuoden kuluttua kilpailua muistellessa lämmin sauna tuntuu jo aika haalealle eikä siitä oluestakaan ole jäljellä kuin muisto huonosti nukutusta yöstä.

Auringon laskiessa noin yhdentoista aikoihin lämpötila oli jo siedettävä. Tuhannet itikat olivat heränneet yöhön ja pitivät talkooväen sopivasti hereillä pimeän aikana. Huoltopöydän äärellä meno oli kaksijakoinen. Kiihkeä kymmenminuuttinen juoksijoita huoltaen jokaisen tunnin lopussa, jonka jälkeen pöly laskeutui ja tilanne rauhoittui. Tätä sykliä jatkoimme tunnista toiseen todistaen samalla tasaista keskeytysvirtaa, brutaali kisakonsepti vaati jatkuvia uhreja.

Siirtyminen yöreitiltä päiväreitille aamuneljältä oli taas eräänlainen katkos. Jalkojen tottuminen yöreitin monotoniseen ja matala-askeleiseen rytmiin katkesi kuin seinään siirryttäessä päiväreitin pienille ja teknisille poluille. Tuntuu kuin juuret ja kivet olisivat kasvaneet yön aikana ja askel on vaikea asettaa itselle sopivaksi. Juoksijoista lähes kolmasosa lopettaa ensimmäisen kolmen päiväkierroksen aikana. Se tarkoittaa 19 kilpailijaa, jotka lopettavat kierrosten 11-13 aikana. Tässä vaiheessa lämpötila ei vielä ole noussut merkittäväksi tekijäksi vaan ainut muutos on reitin vaihtuminen.

Aamupäivällä ilmatieteenlaitoksen tekemä sääennuste toteutuu ja aurinko paistaa armottomana pilvettömältä taivaalta. Lämpötila kilpailukeskuksessa nousee sietokyvyn rajoille ja perjantain virkistävä tuuli on tipotiessään. Kierrokselta saapuvat juoksijat hakevat suojaa teltoista ja kylmästä vedestä. Juoksijoiden huoltajat kantavat kylmää vettä ämpäreissä huoltopaikalle ja kastelevat juoksijansa kylmillä pyyhkeillä. Näin juoksijoiden ylikuumenevaa kehoa yritetään kontrolloida paremmin äärimmäisissä olosuhteissa.

Päivän kuumimpaan aikaan juoksijoita tipahti oikealta ja vasemmalta. Meno on suorastaan raakaa, kun kierrokselta palaavat juoksijat toipuvat kylmien pyyhkeiden alla. Jääkylmän veden lisäksi suolaa kuluu monissa eri muodoissa, kun kilpailijat yrittävät korvata menetettyjä suoloja. Järjestäjien puolella nousee huoli juoksijoiden terveydestä sekä jaksamisesta. Talkooporukasta ja muista vapaaehtoisista irrotetaan muutama henkilö kiertämään päiväreittiä vastakarvaan varmistamaan juoksijoiden jaksaminen reitin varrella. Juoksijoiden kokemus tulee kuitenkin vastaan ja yhtään varsinaista vaaratilannetta ei synny. Kilpailijat tuntevat omat rajansa ja ymmärtävät lopettaa ajoissa ennen seuraavan kierroksen alkua.

Vuorokauden täyttyessä juoksijoita on jäljellä enää kuusi eli 10% alkuperäisestä lähtölistasta. Mukana on niin ennakkosuosikkeja kuin ultrajuoksun noviiseja. Kovia tekijöitä on tippunut, joka kertoo ultrajuoksun luonteesta ja ennalta-arvaamattomuudesta. Oikeasti pitkissä juoksussa tulosliuskat harvoin noudattavat Vo2max-listoja tai Strava-Kom-listoja tai muitakaan helposti mitattavia listoja. Silloin kun voimavarat ovat pitää kaivaa henkiseltä puolelta ei mittareita ole helppo määrittää. Mikä oikeasti määrittää pitkien kisojen mittarit? Miten määrittää kuinka paljon haluaa voittaa itsensä? Entä miten määrittää halu voittaa kokonainen kisa, joka vilisee lajin kovimpia edustajia?

Vuorokauden täyttyessä lämpötila oli tippunut huippulukemista, mutta oli edelleen varsin korkea. Vuorokauden täyttyminen ja satamailinen olivat sopivia tasalukuja, jotka veivät taas kovia urheilijoita. Ennakkoon asetettu tavoite esti taas fyysisen kunnon maksimaalisen ulosmittaamisen. Kierrokselle 25 lähti enää neljä juoksijaa. Ratkaisu oli lähellä - vai oliko?

Toisen vuorokauden alkaessa juoksijoiden määrä putosi nopeasti kahteen. Jäljellä olivat Kati Ahokas ja Juha Jumisko. Varsinainen ”David ja Goljat”-näytös tai nainen vastaan mies tai sitten yksinkertaisesti vaan juoksija vastaan juoksija. Molemmat vaikuttivat yöreitille siirtyessä varsin hyvävoimaisilta. Kilpailu voitosta oli täysin auki. Näin edettiin kuusi kierrosta yöreitillä.

Näiden kuuden kierroksen aikana Juhan kierrosajat pysyivät kahden minuutin sisällä, kun taas Kati joutui taistelemaan vatsavaivojen kanssa ja kierrosajat alkoivat kestämään yhä pidempään. Katin ensimmäisen yökierroksen kestäessä alle 51 minuuttia, kesti viides kierros jo lähes 58 minuuttia. Nyt oltiin siinä tilanteessa, että vauhti ei kestäisi yhtään ylimääräistä viivästystä. Jokainen minuutti merkitsi joko pääsemistä seuraavalle kierrokselle tai kilpailun päättymistä. Järjestäjät seurasivat tarkkana tunnin viimeiset minuutit kentän reunaa ja toivoivat kahden otsalampun näkymistä kentän toisella laidalla.

Juhan otsalamppu saapui edellisten kierrosaikojen mukaisesti kentän reunaan. Katin lampun tulemista seurattiin tarkasti. Kierroksella 33 Katin lamppua jouduttiin kuitenkin odottamaan edellisiä kierroksia pidempään. Sekunnit kuluivat armottomasti ja tilanne näytti kääntyvän Juhalle. Lopulta Katin lamppu näkyi, mutta kisakellossa oli jäljellä enää muutama hetki seuraavan kierroksen aloitukseen. Kati juoksi reippaasti takasuoraa, mutta vain 100 metriä ennen kierroksen täyttymistä vaadittu tunnin alitus valui käsien ulottumattomiin. Juhasta kruunattiin kilpailun voittaja.

Viimeisen seitsemän kierroksen aikana radalla nähtiin enää kaksi juoksijaa. Asetelma oli varsinainen ”David vastaan Goljat”-tyyppinen, jossa yksi Suomen tämän hetken kokeneimpia ja kovimpia ultrajuoksijoita kamppailee Nuuksio Backyard Ultran voitosta haastaja Kati Ahokasta vastaan. Juha vie lopulta kilpailun voiton ja jatkaa loistavia esityksiään ultran parissa. Haastaja Kati Ahokas on noussut kaikkien tietoisuuteen. Kati on antanut myrskyvaroituksen.