Ensi vuoden kisareitit tarkentuu
Syksyllä, kun kisakeskuksen siirto Siikarannasta Solvallaan selvisi, olimme jo suunnitelleet aika pitkälle tulevan kisareitin. Lähtökohtana reitille ole, että yrittäisimme välttää nousumetrejä jopa hieman reitin ja polkujen teknisyyttä lisäämällä. Nousumetrit olivat selvästi syyskuussa juostun ensimmäisen NBU kisan palautteiden pää huolenaihe.
Tasaisimman alustan Solvallan ympäristössä tarjoaisi urheiluopistolta pohjoiseen olevan avokallioalue, jolla risteilee mukavia pieniä polkuja. Tosin osa on aika pientä polkua, koska niitä ylläpitävät ainoastaan poluilla liikkuvat ulkoilijat omilla askeleillaan. Isommat ulkoilureitit tarjoaisivat myös hyvän mahdollisuuden reitin tekemiseen, mutta usein nämä reitit kulkevat korkeampien kallioiden yli lisäten nousumetrejä.
Joulukuun alussa järjestetty pikkujoulutapahtuma toimi eräänlaisena mittarina uudelle reitille. Harmillisesti sateinen syksy muutti reittiä jonkin verran siitä mitä olimme suunnitelleet tulevaksi kisareitiksi. Nyt sateet aiheuttivat sen, että jouduimme siirtämään pikkujoulureitin muutamassa kohtaa poluille, jotka olivat teknisempiä mutta myös kuivempia. Orajärven rantapolku ja pari muuta hienoa kohtaa jouduttiin nyt jättämään väliin. Näin emme päässeet kuulemaan tapahtumaan osallistuneilta kommentteja suunnittelemastamme kisareitistä.
Saimme kuitenkin nyt pikkujouluna käytetystä reitistä mukavasti palautetta. Palautetta tuli mm. siitä, että toisin kuin 2019 kisareitillä Siikarannassa tällä uudella reitillä ei ollut yhtään niin jyrkkää ylämäkeä, jonka olisi joutunut kävelemään ja joka olisi hapottanut reisissä. Toisaalta palautetta tuli myös pelkän polkureitin käyttämisestä ja sen rankkuudesta. Erillistä palauttavaa yöreittiä emme olleet suunnitelleet vaan yritimme pärjätä koko kisan yhdellä reitillä. Viikko Juhannuksen jälkeen yöllä on pimeää korkeintaan 2-3 tuntia ja ajattelimme sen kulkevan mukavasti otsalampun valossa.
Ehkä se ratkaiseva tekijä uuden yöreitin suunnittelemiseksi päiväreitin rinnalle alkoi kuitenkin siitä, kun kuuntelin tämän vuoden Big's BU:n voittajan Maggie Guterlin haastattelun Ginger Runnerin puolella. Tässä jaksossa Maggie sanoi tiellä juostavan yöreitin tuovan kisaan tasapuolisuutta "asfalttijyrän" ja "polkuniilon" välille (ei tosin ehkä ihan näillä sanoilla). Tämä liittyy myös niihin kommentteihin, jota saimme 2019 syyskuun kisasta, että osa pitää asfaltista kun taas osa poluista. Tasapuolisuuden kannalta olisi hyvä olla molempia. Toinen hyvä kommentti Maggieltä oli, että tiellä juostava yöreitti tuo myös kaivatun palauttavan jakson pitkään kisaan. Tekninen polku vie aina enemmän energiaa ja huomiota, kun taas tiellä voi hölkätä "puolivaloilla" eteenpäin matkan kuitenkin edetessä tarpeeksi joutuisasti.
Erillisen yöreitin suunnitteluun olimme kyllä käyttäneet jonkin verran vaivaa, mutta kuten kirjoitin, ulkoilureitit eivät tarjonneet vaihtoehtoa, jolla nousumetrit olisivat olleet siedettäviä. Kun nyt päiväreitin noususumma oli luokkaa 90-100 metriä per kierros olisi paras ulkoulureittivaihtoehto ollut luokkaa 150-160 metriä.
Sitten viime viikolla hoksasimme, että yksi vaihtoehto olisi viedä yöreitti Nuuksiontietä pitkin pohjoiseen. Tosin reittiä ei voisi vetää tielle suoraan urheiluopistolta, koska silloin reitille osuisi useita suuria nousuja. Vaihtoehto olisi vetää yöreitti alkuun samaa reittiä kuin päiväreitti. Sitten noin 1,1 kilometrin kohdalla, kun päiväreitti kääntyy ulkoilureitiltä poluille jatkaisimme yöllä ulkoilureittiä 300 metriä ja saapuisimme Nuuksiontielle. Siitä sitten oikealle pohjoiseen niin pitkälle, että 3,3503 metriä tulee täyteen ja samaa reittiä takaisin. Näin reitille tulee yhteensä noin 55-60 nousumetriä per kierros. Asfalttia per kierros tulee 3,9 km.
Tämäkin matkanteko on oppimista pienin askelin.
Tasaisimman alustan Solvallan ympäristössä tarjoaisi urheiluopistolta pohjoiseen olevan avokallioalue, jolla risteilee mukavia pieniä polkuja. Tosin osa on aika pientä polkua, koska niitä ylläpitävät ainoastaan poluilla liikkuvat ulkoilijat omilla askeleillaan. Isommat ulkoilureitit tarjoaisivat myös hyvän mahdollisuuden reitin tekemiseen, mutta usein nämä reitit kulkevat korkeampien kallioiden yli lisäten nousumetrejä.
Joulukuun alussa järjestetty pikkujoulutapahtuma toimi eräänlaisena mittarina uudelle reitille. Harmillisesti sateinen syksy muutti reittiä jonkin verran siitä mitä olimme suunnitelleet tulevaksi kisareitiksi. Nyt sateet aiheuttivat sen, että jouduimme siirtämään pikkujoulureitin muutamassa kohtaa poluille, jotka olivat teknisempiä mutta myös kuivempia. Orajärven rantapolku ja pari muuta hienoa kohtaa jouduttiin nyt jättämään väliin. Näin emme päässeet kuulemaan tapahtumaan osallistuneilta kommentteja suunnittelemastamme kisareitistä.
Saimme kuitenkin nyt pikkujouluna käytetystä reitistä mukavasti palautetta. Palautetta tuli mm. siitä, että toisin kuin 2019 kisareitillä Siikarannassa tällä uudella reitillä ei ollut yhtään niin jyrkkää ylämäkeä, jonka olisi joutunut kävelemään ja joka olisi hapottanut reisissä. Toisaalta palautetta tuli myös pelkän polkureitin käyttämisestä ja sen rankkuudesta. Erillistä palauttavaa yöreittiä emme olleet suunnitelleet vaan yritimme pärjätä koko kisan yhdellä reitillä. Viikko Juhannuksen jälkeen yöllä on pimeää korkeintaan 2-3 tuntia ja ajattelimme sen kulkevan mukavasti otsalampun valossa.
Ehkä se ratkaiseva tekijä uuden yöreitin suunnittelemiseksi päiväreitin rinnalle alkoi kuitenkin siitä, kun kuuntelin tämän vuoden Big's BU:n voittajan Maggie Guterlin haastattelun Ginger Runnerin puolella. Tässä jaksossa Maggie sanoi tiellä juostavan yöreitin tuovan kisaan tasapuolisuutta "asfalttijyrän" ja "polkuniilon" välille (ei tosin ehkä ihan näillä sanoilla). Tämä liittyy myös niihin kommentteihin, jota saimme 2019 syyskuun kisasta, että osa pitää asfaltista kun taas osa poluista. Tasapuolisuuden kannalta olisi hyvä olla molempia. Toinen hyvä kommentti Maggieltä oli, että tiellä juostava yöreitti tuo myös kaivatun palauttavan jakson pitkään kisaan. Tekninen polku vie aina enemmän energiaa ja huomiota, kun taas tiellä voi hölkätä "puolivaloilla" eteenpäin matkan kuitenkin edetessä tarpeeksi joutuisasti.
Erillisen yöreitin suunnitteluun olimme kyllä käyttäneet jonkin verran vaivaa, mutta kuten kirjoitin, ulkoilureitit eivät tarjonneet vaihtoehtoa, jolla nousumetrit olisivat olleet siedettäviä. Kun nyt päiväreitin noususumma oli luokkaa 90-100 metriä per kierros olisi paras ulkoulureittivaihtoehto ollut luokkaa 150-160 metriä.
Sitten viime viikolla hoksasimme, että yksi vaihtoehto olisi viedä yöreitti Nuuksiontietä pitkin pohjoiseen. Tosin reittiä ei voisi vetää tielle suoraan urheiluopistolta, koska silloin reitille osuisi useita suuria nousuja. Vaihtoehto olisi vetää yöreitti alkuun samaa reittiä kuin päiväreitti. Sitten noin 1,1 kilometrin kohdalla, kun päiväreitti kääntyy ulkoilureitiltä poluille jatkaisimme yöllä ulkoilureittiä 300 metriä ja saapuisimme Nuuksiontielle. Siitä sitten oikealle pohjoiseen niin pitkälle, että 3,3503 metriä tulee täyteen ja samaa reittiä takaisin. Näin reitille tulee yhteensä noin 55-60 nousumetriä per kierros. Asfalttia per kierros tulee 3,9 km.
Tämäkin matkanteko on oppimista pienin askelin.
Kommentit
Lähetä kommentti